WikiLeaks-sivuston perustajana tunnettu 39-vuotias australialainen Julian Assange on puolen vuoden aikana muuttunut yhdeksi maailman vaarallisimmista miehistä – ainakin Yhdysvaltojen poliittisen eliitin, sen tiedustelupalvelujen ja sotateollisuuden mielestä. Tämän vuoden huhtikuussa WikiLeaks käynnisti laajamittaisen paljastusten sarjan, joka on tuonut suuren yleisön tietoisuuteen sekä Irakin että Afganistanin sotien raadollisen todellisuuden lukemattomine siviiliuhreineen ja miehitysjoukkojen harjoittamine laittomuuksineen. Heinäkuussa sivusto julkaisi 90 000 Afganistanin sotaa koskevaa amerikkalaista sotilasraporttia, ja lokakuussa seurasi peräti 400 000 Irakin sotaa koskevaa raporttia. Jälkimmäiset paljastivat karulla tavalla mm. sen, kuinka amerikkalaiset sulkivat tyynesti silmänsä suojeluksessaan olleiden irakilaisjoukkojen harjoittamalta systemaattiselta kidutukselta.

Jo nämä paljastukset olisivat hyvin riittäneet tekemään Assangesta houkuttelevan kohteen CIA:n salamurhaajille, mutta kuten tiedämme, Assange heitti marraskuun 28. päivä vielä lisää löylyä kiukaalle aloittamalla haltuunsa saamien 250 000 amerikkalaisen diplomaattiraportin julkaisemisen yhteistyössä useiden johtavien kansainvälisten sanomalehtien kanssa. Vaikka raporteista on julkaistu vasta prosentin murto-osa, niiden sisältämät paljastukset ovat jo saaneet niin amerikkalaiset vallanpitäjät kuin monet ulkomaisetkin poliitikot kuohuksiin ja puolustuskannalle. Materiaalista on käynyt ilmi mm. se, kuinka amerikkalaisdiplomaatit painostivat Saksaa olemaan käynnistämättä omia tutkimuksiaan CIA:n erehdykseen perustuneesta kidnappausoperaatiosta, joka vei viattoman Saksan kansalaisen Khaled El-Masrin Afganistaniin kuukausien ajaksi kidutettavaksi. Lopulta, erehdyksensä huomattuaan, CIA:n agentit dumppasivat henkisesti ja fyysisesti runnellun uhrinsa oman onnensa nojaan syrjäiselle kadulle Albaniaan.

Diplomaattiviestien julkaisemisen käynnistyttyä WikiLeaksin palvelimet ovat olleet toistuvien massiivisten palvelunestohyökkäysten kohteena, ja tätäkin kirjoitettaessa sivusto on ainakin Suomesta käsin tavoiteltuna nurin. Sivuston tilanteeseen toivat tilapäistä helpotusta Amazonin palvelimet, mutta Amazonin avun torppaamiseen riitti lehtitietojen perusteella pelkkä puhelinsoitto senaattori Joe Liebermanilta, joka johtaa senaatin Homeland Security -komiteaa ja on tunnettu sekä vankkana Irakin sodan kannattajana että ensimmäisenä juutalaisena, joka on tavoitellut varapresidentin pestiä Yhdysvalloissa (vuoden 2000 vaaleissa Al Goren aisaparina). WikiLeaks ei ole kuitenkaan pelkillä palvelunestohyökkäyksillä vaiennettavissa, ja sivusto kommunikoikin tukijoilleen aktiivisesti mm. Twitterin kautta. Tuoreen Twitter-viestin mukaan Yhdysvallat yrittää ilmeisesti savustaa WikiLeaksiä kokonaan ulos Internetistä, sillä EveryDNS – yksi maailman suurimmista DNS-palvelujen tarjoajista - on sensuroinut WikiLeaksin domainin nimipalvelimiltaan "massiivisten palvelunestohyökkäysten vuoksi". (Amerikkalaisdiplomaattien vuodettuja viestejä pääsee kuitenkin lukemaan suoraan WikiLeaksin palvelimen IP-osoitetta käyttämällä.)

Toinen tuore Twitter-viesti WikiLeaksiltä on YouTube-linkki salamurhatuksi tulleen presidentti John F. Kennedyn puheeseen, jossa hän varoittaa maansa lehdistöä salailun suojassa toimivista globaaleista vallankäyttäjistä. Puhe ei voisi olla ajankohtaisempi ja osuvampi joulukuussa 2010:

Yhdysvaltojen oikeistopiirit ovat vaatineet kovaan ääneen Assangen vetämistä Yhdysvaltoihin oikeuden eteen lähes sata vuotta vanhan vakoilulain perusteella, ja kuumapäisimmät WikiLeaksin vastustajat ovat jopa vaatineet hänen salamurhaamistaan ilman oikeudenkäyntiä. Samat piirit tekevät parhaillaan mediassa suurta numeroa siitä, kuinka Assange on Ruotsin valtion toimesta Interpolin etsityimpien henkilöiden listalla väitettyjen 'seksirikoksien' vuoksi. Kahden Assangen avustajana toimineen ruotsalaisnaisen masinoimat 'raiskaussyytteet' ovat kuitenkin paljastumassa niin heppoisiksi, että Ruotsin valtio on saattamassa itsensä täysin naurunalaiseksi jahdatessaan Assangea peräti Interpolin avulla asiassa kuultavaksi. Monet epäilevät, että kyse onkin todellisuudessa poliittisesta ajojahdista, jonka taustalta löytyy Yhdysvaltojen Ruotsiin kohdistama poliittinen painostus.

The RawStory kertoo, että väitetyissä "raiskauksissa" on oikeasti kyse siitä, että Assange harjoitti seksiä kyseisten naisten kanssa ilman kondomia. Toisessa tapauksessa kondomi oli hajonnut kesken yhdynnän, ja toisessa tapauksessa oltiin jo toisella rakastelukierroksella, jolla Assange ei käyttänyt kondomia kuten ensimmäisellä. Ennen kuin mitään raiskauskohua oli nostettu, molemmat naiset ehtivät jo kehuskella tuttavilleen (ja tuoreen paljastuksen mukaan jopa koko maailmalle Twitterissä!) tekemällään valloituksella, joten mistään kovin traumaattisesta kokemuksesta tuskin oli kysymys. Jossain vaiheessa naiset kuitenkin päättivät ottaa yhdessä yhteyttä poliisiin – eivät tehdäkseen rikosilmoitusta raiskauksesta vaan "kysyäkseen neuvoa". Näin he saattoivat käyttää hyväkseen Ruotsin lainsäädännön sisältämää porsaanreikää, jolla Assangen niskaan saatiin raiskaussyyte ilman, että naisia itseään voidaan syyttää perättömästä ilmiannosta.

Naiset olivat kuitenkin ennen "neuvon kysymistä" jo ehtineet juonitella keskenään tekstiviesteillä sitä, kuinka he ottaisivat yhteyttä ruotsalaiseen Expressen-lehteen maksimoidakseen Assangen julkisuuskuvalle aiheutuvan vahingon. Lisäksi on paljastunut, että toinen "raiskatuista" naisista on mitä todennäköisimmin 31-vuotias radikaalifeministi Anna Ardin, joka oli aiemmassa blogikirjoituksessaan lanseerannut "seitsemän askeleen ohjelman", jolla nainen voi kostaa uskottomalle miehelle, jotta tämä "kärsisi niin kuin hän sai sinut kärsimään". Ardin poisti kosto-ohjebloggauksensa heti Assange-kohun noustua, mutta sen sisältö löytyy toki edelleen Googlen välimuistista.

Koko kohun ajan Assange on tehnyt Ruotsin viranomaisille selväksi, että hän on tarvittaessa kuultavissa asian johdosta vaikkapa Ruotsin Lontoon suurlähetystössä. Aito yhteydenpito Assangeen tai tämän asianajajiin ei ole kuitenkaan Ruotsin syyttäjäviranomaisia selvästikään kiinnostanut. He eivät ole vaivautuneet toimittamaan Assangelle mitään asiaa koskevia dokumentteja tai todistusaineistoa. Sen sijaan he ovat halunneet tehdä Assangesta ilmeisesti ensimmäisen henkilön, joka on päässyt Interpolin etsityimpien henkilöiden listalle kondomin rikkoutumisen tai sen käyttämättömyyden vuoksi. Poliittista tarkoitushakuisuutta?