ACTA-neuvottelujen tiimoilta saatiin eilen perjantaina pieni positiivinen signaali, kun Ruotsin oikeusministeriön alivaltiosihteeri Magnus Graner kertoi Dagens Nyheterin haastattelussa, että Ruotsi ei tule hyväksymään sopimukseen mitään palveluntarjoajiin kohdistuvia vastuun laajennuksia, jotka eivät mahdu Ruotsin ja EU:n nykyisen lainsäädännön rajoihin. Amerikkalaisten tiedetään haluavan tehdä palveluntarjoajat vastuullisiksi asiakkaidensa tekijänoikeusrikkomuksista, mikä murtaisi EU:n tietoyhteiskuntadirektiivissä operaattoreille taatun 'mere conduit' eli puhtaan tiedonvälittäjän roolin. Vastuu tiedonvälityksen sisällöstä johtaisi puolestaan siihen, että operaattoreita voitaisiin oikeusjuttujen uhalla painostaa vakoilemaan ja sensuroimaan asiakkaidensa viestiliikennettä ja sisällyttämään asiakassopimuksiinsa tekijänoikeuslobbyn haluamia kolmesta poikki -järjestelmiä ja muita vastaavia pelottelumekanismeja. Dagens Nyheterin kysyessä, mitä Ruotsi tekee, jos Yhdysvallat tai joku muu osapuoli ehdottomasti vaatii palveluntarjoajien vastuuta mukaan sopimukseen, alivaltiosihteeri Graner totesi selkein sanoin, että siinä tapauksessa mitään ACTA-sopimusta ei tule syntymään.

Dagens Nyheter kyseli Granerilta myös ACTA-neuvotteluprosessin tiukasta salassapidosta, joka ei kuitenkaan koske amerikkalaisia lobbareita. Kokeneena juristina ja neuvotteleva virkamiehenä Graner varoi suoraan tuomitsemasta amerikkalaisia siitä, että nämä jakavat ACTA-neuvottelujen tiedot lobbariarmeijalleen. "Minulla ei ole siihen mitään kantaa. Se, kuinka Yhdysvaltojen hallitus tuo esille omia näkökantojaan, on heidän vastuullaan", Graner toteaa neutraalisti. Hän kuitenkin myöntää, että sopimuksessa on selvästi kysymys paljon muustakin kuin vain kaupasta, ja että se tulee vaikuttamaan laajoihin ihmisjoukkoihin. Granerin mukaan tämä olisi erittäin hyvä peruste neuvottelujen suuremmalle avoimuudelle, mihin neuvottelujen muut osapuolet eivät kuitenkaan Granerin mukaan ole toistaiseksi suostuneet.

Dagens Nyheter kysyi myös sitä, miksi immateriaalioikeuksia koskevia neuvotteluja ylipäänsä käydään ACTA:n yhteydessä, eikä YK:n alaisessa tekijänoikeuselimessä WIPO:ssa (World Intellectual Property Organization), jonne ne oikeasti kuuluisivat. Graner vastasi rehellisesti, että WIPO:ssa kaikki neuvottelut kaikista kysymyksistä ovat tällä hetkellä pahasti lukkiutuneet. Amerikkalaiset pystyivät aiemmin ajamaan WIPO:ssa omia agendojaan suhteellisen helposti, mutta nykyään jenkkilobbareilla on siellä vastassaan Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaisia nousevia talousmahteja sekä kehittyneiden teollisuusvaltioiden harjoittamaa informaatioimperialismia yhä päättäväisemmin vastustava kehitysmaiden joukko. Kanadalaisprofessori Michael Geist epäileekin, että ACTA on amerikkalaisten yritys luoda uusi WIPO:n korvaava järjestelmä ilman YK:n, kehitysmaiden, kansalaisjärjestöjen tai konsensusvaatimusten kaltaisia häiriötekijöitä. Amerikkalaisten tavoite on sinänsä selvä: uusi IP-toimintaympäristö, jossa valvonta on entistä kattavampaa ja rangaistukset entistä kovempia, ja jossa ajatus tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien yhteiskuntaa palvelevasta roolista vähitellen rapautuu kokonaan.