Kerroimme viime toukokuussa merkittävästä ruotsalaisesta kirjailija-filosofista Lars Gustafssonista (jota ei pidä sekoittaa samannimiseen Ruotsin Ifpin johtajaan!), joka kesän eurovaalien alla kertoi julkisesti antavansa äänensä Piratpartietille. "Se kasvava liike, joka on jo monissa maissa noussut puolustamaan Internetin mahdollistamaa laajempaa sananvapautta ja sähköisiä kansalaisoikeuksia, on alkusoittoa uudelle teknologian siivittämälle, emansipoituneelle liberalismille - aivan kuten tapahtui varhaisella 1700-luvulla. Tämä on syy, miksi minä annan ääneni piraateille", Gustafsson totesi tuolloin. IDG.se on vastikään vieraillut Gustafssonin kotona Tukholman Söderissä ja julkaissut tapaamisen pohjalta laajan haastattelun, jossa Gustafsson paitsi vahvistaa todellakin äänestäneensä piraatteja myös kertoo tukevansa heitä edelleen.

"Kustannusyhtiöt kirkuvat kuin teurastettavat siat, mutta kirjailijoiden omat järjestöt suhtautuvat asioihin huomattavasti rauhallisemmin", Gustafsson luonnehtii kärjistynyttä tekijänoikeustilannetta kirjallisuuden alueella. Syy tähän on hänen mielestään selvä: vain hyvin harva kirjailija elää rojaltien varassa. "Otetaan esimerkiksi Bruno K. Öijer, hyvä runoilija. Hän on järjestänyt asiansa niin, että kun häneltä tulee ulos uusi runokokoelma, hän matkustaa uudelle luentokiertueelle. Göran Sonnevi on puolestaan elänyt koko ikänsä stipendien avulla. Ihmiset eivät välttämättä kirjoita kirjoja ansaitakseen niillä rahaa. Ainoa syy kirjoittamiseen, jota minä itse kunnioitan, on se, että ihmisellä on jotain sanottavaa."

Gustafssonilla itsellään on takana jo viidenkymmenen vuoden kirjailijanura, joten hän tietää, mistä puhuu. Huolimatta runsaasta tuotannostaan ja monista kirjallisuuspalkinnoistaan Gustafsson itsekään ei ole ollut missään vaiheessa kokopäivätoiminen kirjailija. Hän on ehtinyt hankkia leipäänsä mm. toimimalla 27 vuoden ajan Teksasin yliopiston filosofian professorina.

"Me olemme keskellä teknistä vallankumousta, se käy selvemmäksi päivä päivältä. Ja tekniset vallankumoukset tekevät mahdollisiksi poliittisia vallankumouksia", Gustafsson toteaa ja vie puheen Ranskan historiaan. Nykyään juustoistaan tunnettu Neufchâtel oli aikoinaan Preussin alainen erityisalue Ranskassa. Gustafsson kertoo, kuinka Neufchâtelissa oli siksi sallittua painaa uudella vallankumouksellisella kirjapainotekniikalla materiaalia, jonka painaminen oli Ranskassa kielletty. Tätä materiaalia salakuljetettiin Ranskaan ahkerasti, ja Ranskassa valtion sensorit puolestaan jäljittivät ja takavarikoivat sitä parhaansa mukaan. Gustafssonin mielestä tilannetta voi hyvin verrata tämän päivän tietokoneiden takavarikoimiseen sillä perusteella, että käyttäjät ovat ladanneet niihin 'kiellettyä materiaalia'. "Takavarikoitu materiaali oli tuolloin filosofiaa, uskontoa ja pornoa", Gustafsson kertoo. "Osa filosofeista kirjoitti myös pornografisia teoksia. Esimerkiksi de Sade, joka oli tavattoman kuiva pornokirjailija. Pornon vastapainoksi hän kirjoitti pitkiä moraalifilosofisia traktaatteja."

Poliittisesti Gustafsson on aina pitänyt itseään liberaalina, mutta hänen mukaansa tällä hetkellä vallitsee tilanne, josta perinteiset liberaalit puolueet eivät yksinkertaisesti selviä. Näistä aikoinaan hyvinkin uudistusmielisistä puolueista on netin aikakaudella tullut edistyksen estäjiä ja rajoittajia. "Tietokoneiden takavarikoiminen ja ihmisten sulkeminen vankilaan [tekijänoikeusrikkomuksien vuoksi] ei nyt vain ole soveliasta", filosofi painottaa. Hän uskoo, että parlamentaarikot taipuvat jossain vaiheessa piraattien ajamiin uudistuksiin, koska piraattiliike on hänen mukaansa vahva poliittinen liike. Hän muistuttaa myös siitä, että piraattien agendalla oleva yksityiselämän suojeleminen on aivan yhtä tärkeä asia kuin sanan- ja informaationvapaus: "Ihmisten täytyy saada lukea rauhassa."

Valvonnan osalta Gustafsson toteaa, että se on yksi keino pitää ihmisiä loitolla vallanpitäjien kannalta epämieluisista poliittisista liikkeistä. Hän kertoi aikoinaan olleensa sattumalta kahdessa eri Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa yhden viikon aikana: toinen tapahtui kotona Västeråsissa ja toinen San Franciscossa Yhdysvalloissa. Hän kertoi nähneensä talojen katoilla pitkillä teleobjektiiveilla varustettuja valokuvaajia kuvaamassa mielenosoittajia. "He eivät olleet mitään lehtikuvaajia", Gustafsson huomauttaa.