Teoston ahneus ja sen kyseenalaisin perustein keräämät tallennusmedioiden hyvitysmaksut ovat herättäneet jo pitkään pahaa verta niin kansalaisten kuin yritystenkin keskuudessa. Näitä veroluonteisia maksuja kerätään virallisesti korvaukseksi äänitteiden laillisesta yksityisestä kopioinnista, mutta Lex Karpelan myötä voimaantullut ns. laillisen lähteen vaatimus on johtanut siihen, että laillisesti kopioitavaa kotimaista musiikkia - käytännössä kirjastoista ja tuttavilta lainattuja CD-levyjä - on tarjolla täysin mitätön määrä kuluttajien ostamiin tallennusmedioiden määriin verrattuna. Tämä tosiasia ei ole kuitenkaan estänyt Teostoa jälleen kerran yrittämästä laajentaa omaa yksityistä verotusoikeuttaan yhä laajemmalle tietoyhteiskunnan infrastruktuuriin. Digitoday raportoi, kuinka Teosto lobbaa nyt itselleen oikeutta periä hyvitysmaksuja mp3-soittoon kykenevistä kännyköistä, ulkoisista USB-kovalevyistä sekä jopa pelkkään tiedonsiirtoon käytetyistä USB-muistitikuista. Samoihin aikoihin viime vuonna Teosto yritti vastaavanlaista vedätystä, mikä herätti laajaa protestointia kansalaisten keskuudessa. "Suomen suurin laillistettu rikollisjärjestö", oli eräs autenttinen luonnehdinta Teostosta noihin aikoihin.

Mahdollisista laajennetuista hyvitysmaksuista on - valitettavasti - päättämässä Opetusministeriö, jonka viestintäkulttuuriyksikön päällikkönä vaikuttaa aiemmin Teoston juristina toiminut Jukka Liedes. Teosto itse on omituisesta kansallisesta verotusoikeudestaan huolimatta vain rekisteröity yhdistys, jonka hallintoon ja rahojen jakoon ei kansanvalta ulotu. Yli kymmenen miljoonan euron vuotuista hyvityspottia jakavan yhdistyksen johdossa on vuodesta 2001 lähtien toiminut Katri Sipilä, joka henkilökohtaisesti kuittaa palveluksistaan n. 154.000 euroa vuodessa. Kun Piraattiliitto viime vuoden lopulla tutki 'teostoveron' tasoa tallennusmedioiden kaupassa, päädyimme siihen melko shokeeraavaan johtopäätökseen, että pahimmillaan teostovero muodostaa yli puolet laadukkaan tallennusmedian hinnasta. DVD-R-levyjen kaltaiset tietoyhteiskunnan neutraalit perustarvikkeet ovat siten raskaammin verotettuja kuin esimerkiksi kalliiden veroluokkien alkoholijuomat. Ja mikä pahinta, nämä pakkoverot ohjautuvat yksityiselle järjestölle, jonka rahanjaossa veronmaksajilla ja heidän poliittisilla edustajillaan ei ole sanan sijaa.

Teoston uusinta rahastusyritystä Piraattipuolueen blogissa kommentoiva Mikko Rauhala ihmettelee, käytetäänkö rahastuksen kohteena olevia tallennusmedioita enää juuri lainkaan ns. lailliseen yksityiskopiointiin. Piraattiliiton lukijat tietävät hyvin, että tallennusmedioita käytetään sen sijaan laajasti esimerkiksi vertaisverkoista luvattomasti ladatun materiaalin tallentamiseen. Mutta kuten Rauhala korostaa blogimerkinnässään, musiikin laajamittainenkaan laiton kopiointi jollekin medialle ei ole älyllisesti rehellinen peruste hyvitysmaksun keräämiselle ko. mediasta. Toisin sanoen oikeusvaltio ei voi sallia yksityisen edunsaajajärjestön rahastaa automaattisesti korvauksia mistään rikollisesta toiminnasta, koska tällöin kyseinen rikollinen toiminta olisi käytännössä legitimoitu, ja samalla syntyisi tilanne, jossa rikollisen toiminnan lisääntyminen vain lisäisi korvauksilla rahastavan tahon tuloja.

Teosto ei kuitenkaan ole halukas laillistamaan esimerkiksi vertaisverkoista tapahtuvaa kopiointia vaikka se tällä hetkellä pääseekin epäsuorasti rahastamaan siitä tallennusmedioihin kohdistuvan pakkoveronsa avulla. Teoston asema ja toiminta on tältä osin siten moraalisesti vähintäänkin kyseenalaisella pohjalla, ja Piraattiliitto ymmärtää hyvin, jos vallitseva absurdi tilanne tuo jonkun mieleen vaikkapa rikollisjärjestö Mafian soluttautumisen osaksi yhteiskunnan valtarakenteita Etelä-Italiassa.