Ruotsin oman Lex Karpelan eli ns. sanktiodirektiivinä tunnetun IPRED1-direktiivin kansallisen tulkinnan ratkaisuhetket alkavat olla käsillä. Maan lakineuvosto on antanut hallituksen esityksestä oman lausuntonsa, ja lain eduskuntakäsittelyä odotetaan jo parin viikon sisällä. Ruotsalaisia on uhkaamassa hyvin samantyyppinen lainsäädäntö kuin mitä oma Lex Karpelamme on, mutta sikäläinen vastarintaliike on jo herännyt, ja kamppailusta on tulossa todennäköisesti paljon kuumempi ja tiukempi kuin mitä meillä Suomessa nähtiin.

Mistä IPRED1-direktiivissä on oikein kysymys? Sekä Suomessa että Ruotsissa vaikuttava IT-asiantuntija Daniel Nyström luonnehtii blogissaan IPRED1:tä osuvasti "lobbareiden luomaksi direktiiviksi, jonka puski EU:ssa lävitse nainen, joka oli naimisissa levy-yhtiön johtajan kanssa". Direktiivi oli vielä vuonna 2003 EU-komissiolta liikkeelle lähtiessään täysin järkeenkäypä aloite tuoteväärennösten kaupallisen levittämisen kontrolloimiseksi. Mutta vuonna 2004 europarlamentaarikko nimeltä Janelly Fourtou - joka on sattumoisin naimisissa suuren RIAA-yhtiön Videndin hallituksen puheenjohtajan Jean-René Fourtoun kanssa - tarttui innolla direktiiviin ja ajoi siihen lävitse joukon perusteellisia muutoksia, joilla direktiivin fokus siirtyikin yllättäen kaupallisista merkkituoteväärennöksistä yksityiseen nettipiratismiin, ja joilla mahdollistettiin mm. tekijänoikeusteollisuuden rahoittamien yksityisten poliisivoimien laillinen toiminta tiedostoja jakavia kansalaisia vastaan.

Ruotsalainen tekijänoikeusteollisuus ja sen amerikkalaiset ja eurooppalaiset taustavoimat ovat luonnollisesti aloittaneet intensiivisen kansanedustajiin kohdistuvan lobbauskampanjan saadakseen maan kansallisen IPRED1-lainsäädännön omien etujensa mukaiseksi. Rick Falkvingen mukaan kansanedustajat ovat saaneet jo satakunta asiaa koskevaa lobbauskirjettä, joten kysymys on todella laajamittaisesta masinoinnista. Raportoimme jo tammikuussa 2008, kuinka TTVK:n ja IFPI:n hatuistaan vetämää tilastotietoa Suomen "hyvistä kokemuksista" Lex Karpelasta kierrätettiin surutta ruotsalaispäättäjille kohdistettuun lobbausmateriaaliin. Samoja väitteitä viljellään edelleen surutta: esimerkiksi Ruotsin kustantaja- ja kirjailijayhdistykset puhuvat yhteisessä lobbauskirjeessään "suomalaisista tilastoista", jotka muka osoittavat laittoman nettilataamisen vähentyneen Lex Karpelan voimaantulon jälkeen.

Ruotsalaisten tekijänoikeuslobbareiden tavoitteena on saada IPRED1-direktiivin vaatimuksista aikaan samanlainen ääritulkinta, jonka Teoston lakimiehenä aikoinaan toiminut opetusministeriön virkamies Jukka Liedes ja vuoden 1991 Miss Suomena julkisuuteen noussut kulttuuriministeri Tanja Karpela nuijivat lävitse Suomessa loppuvuodesta 2005. Keskeinen tavoite on saada aikaan järjestelmä, jossa tekijänoikeusteollisuus voi itse keräämiensä todisteiden perusteella ja tuomioistuimia kumileimasimena käyttäen pakottaa palveluntarjoajat paljastamaan asiakastietonsa, joiden avulla väitettyjä p2p-jakajia voidaan edelleen uhkailla oikeudenkäynneillä ja painostaa tyypillisesti muutaman tuhannen euron suuruisiin 'sovittelukorvauksiin'. Kuvioon kuuluu myös se, että painostuksen ja uhkailujen kohteeksi mahdollisesti joutuvalla nettikäyttäjällä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta puolustaa omaa yksityisyydensuojaansa - tai edes tietää siihen kohdistuvasta uhkasta - alioikeuden jo päättäessä asiasta yksityisen tekijänoikeuspoliisin keräämien 'todisteiden' valossa.

Ruotsalaislobbareiden propagandassa annetaan ymmärtää, että IPRED1-direktiivi yksinkertaisesti vaatii EU:n jäsenvaltioilta tekijänoikeuslain, jolla palveluntarjoajat pakotetaan luovuttamaan asiakastietonsa oikeudenomistajien niin vaatiessa. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Euroopan korkeimman oikeuden tammikuun 2008 lopussa antama päätös (PDF) espanjalaisessa oikeusjutussa, jossa sikäläinen tekijänoikeusjärjestö Promusicae yritti pakottaa palveluntarjoaja Telefónicaa luovuttamaan Kazaa-ohjelmaa käyttäneiden asiakkaidensa tietoja, antaa EU:n yksittäisille jäsenmaille yksikäsitteisesti vapauden päättää siitä, kumpaa ne haluavat suojella enemmän - kansalaistensa sähköistä yksityisyydensuojaa vaiko tekijänoikeusteollisuuden tiedontarpeita. Suomessa peli on tässä suhteessa menetetty, koska tekijänoikeusteollisuuden toivoma IP-maksimalistinen tulkinta on jo säädetty omaan tekijänoikeuslakiimme. Espanjassa yksityisyydensuoja voitti - kiitos Telefónican pitkän ja kalliin oikeustaistelun. Ja Ruotsilla ratkaiseva päätös on siis edessä aivan lähiaikoina.

Piratpartiet on luonnollisesti asiassa hereillä, ja puolueen puheenjohtaja Rick Falkvinge on julkaissut asian johdosta sarjan perusteellisia blogikirjoituksia, jossa hän käy lävitse IPRED1:n taustat ja tekijänoikeusteollisuuden lobbausargumentit. Puolueista riippumatonta vastakampanjaa on ryhtynyt koordinoimaan stoppaIPRED.nu -sivusto, jonka sivut keräsivät ensimmäisen puolentoista vuorokauden aikana 90.000 asiasta kiinnostunutta lukijaa. The Pirate Bay osallistuu aktivismiin omalla etusivun mainoksellaan, jossa kehotetaan pysäyttämään Hollywoodin tilaama laki ja linkataan vierailijat stoppaIPRED.nu:n sivustolle. Ruotsin televisio SVT lähettää aiheesta debattiohjelman tänä iltana klo 22:00 paikallista aikaa Svt1-kanavallaan.

Piratismimyönteisistä kirjailijoista on ensimmäisenä ehtinyt korottaa äänensä Rosetta Stenin (Rosetta Kiven) luonut Anna Troberg, joka ilmoittaa tiukasti, että kenelläkään ei tule koskaan olemaan oikeutta jahdata tiedostonjakajia hänen nimissään. "Musiikki- ja elokuvateollisuus on huutanut 'hyppää!', ja EU ja Reinfeldtin hallitus ovat vastanneet: 'kuinka korkealle?' ajattelematta lainkaan tämän päivän teknistä todellisuutta ja sitä, että onko ylipäätään sopivaa kriminalisoida yhdellä iskulla miljoonia ruotsalaisia", Troberg summaa tilanteen blogissaan.