Ruotsin porvarihallitus on valmistautumassa lainsäädännölliseen farssiin, joka asian vakavuuden huomioonottaen hakee vertaistaan maan historiassa. Kun Lex Orwelliksi kriitikoiden keskuudessa nimetyn FRA-valvontalain läpimeno alkoi tiistain aikana vaikuttaa epävarmalta, hallitus päätti jo asiaa koskevan eduskuntadebatin aikana aloittaa nopeat valmistelut alkuperäisen lakiehdotuksen korvaamiseksi ehostetulla versiolla. Tässä todennäköisesti jo etukäteen valmistellussa lain B-versiossa kriittisten kansanedustajien 'rauhoittamiseksi' ja kriittisen median hämäämiseksi tehtiin joukko näennäisiä parannuksia kansalaisten yksityisyydensuojaan ja salamyhkäisen FRA-tiedusteluorganisaation valvontaan.

Kyse on nimenomaan näennäisistä parannuksista eli kosmetiikasta, sillä itse lain ydin - eli koko kansakunnan sähköistä viestintää ja samalla kaikkea Ruotsin kautta kulkevaa kansainvälistä tietoliikennettä valvovan infrastruktuurin pystyttäminen - säilyy uudessakin ehdotuksessa täysin muuttumattomana. FRA pääsee kytkemään paksut datakaapelinsa maan 20:een tärkeimpään tietoverkkojen solmupisteeseen ja vapaasti kopioimaan itselleen mitä tahansa kyseisten solmujen kautta kulkevaa informaatiota sekä myös käymään sillä kauppaa esimerkiksi amerikkalaisten tiedusteluorganisaatioiden kanssa. Tietojen analysointia ja teknisten salausten murtamista varten Ruotsin armeija on jo hankkinut käyttöönsä maailman viidenneksi tehokkaimman supertietokoneen. Ruotsi oli satelliittiviestinnän aikakaudella tällaisen tiedustelun suurvalta, ja yksi Fredrik Reinfeldtin porvarihallituksen todellisista motiiveista lieneekin palauttaa maalle tämä sähköisen tiedustelun suurvalta-asema.

Lainsäädännölliseksi farssiksi ja suoranaiseksi demokratian pilkaksi hallituksen taktisen perääntymisen tekee se, että 'paranneltu' lakiehdotus pyritään ajamaan koko lainsäädännöllisen byrokratian lävitse jopa yhden päivän aikana. Alkuperäisestä lakiehdotuksesta lausuntoja antaneille asiantuntijatahoille - kuten siihen kriittisesti suhtautuneille poliiisille, turvallisuuspoliisille ja tietosuojaviranomaisille - ei ole aikomustakaan antaa puheenvuoroa muutoksien suhteen. Kansanedustajienkaan voi tuskin odottaa kykenevän omin päin vakavasti arvioimaan ehdotettujen muutosten riittävyyttä tunnin parin aikana. Kyse on siis pelkästä teatterista, jolla pyritään hämäämään mediaa ja äänestäjiä ja saamaan laki ajettua lävitse sovitulla tavalla - huolimatta siitä, että sillä ollaan uhraamassa maan kansalaisten yksityisyydensuoja, kirjesalaisuus ja lehdistön lähdesuoja.

Ilmeisesti ainakin lakia kritisoineiden keskustapuolueen kansanedustajien Fredrick Federleyn ja Annie Johanssonin tunteisiin vetoavat esiintymiset eduskunnassa olivat puhdasta harjoiteltua teatteria, jonka tarkoituksena oli kerätä puolueelle poliittisia irtopisteitä kansalaisten yksityisyydensuojan puolustajana samalla kun haliituspuolueiden kesken oli kulissien takana jo sovittu lain B-version läpiajamisesta nopealla aikataululla. Tässä valossa erityisesti Federleyn puhe, jossa hän tunteiden vallassa ja useaan kertaan "itseään kooten" kertoi mm. keskusteluistaan vanhan äitinsä kanssa ja siitä, kuinka äiti oli kehottanut poikaansa äänestämään omantuntonsa mukaisesti, oli todellinen poliittisen näyttelemisen ja manipulaation taidonnäyte, kyynisyydessään ja laskelmoivuudessaan ylivertainen. Myös 'kunniapiraatti' Karl Sigfridin yleistä ihailua aiheuttanut uhkaus ei-äänestä on joutumassa hyvin kyseenalaiseen valoon, mikäli Sigfrid on valmis luopumaan ei-äänestään pelkkien kosmeettisten lakimuutosten vuoksi, kuten alustavien tietojen mukaan näyttäisi olevan tapahtumassa.

Oscar Swartz on jälleen kerran pelkistänyt hyvin, mistä asiassa on todella kysymys: "Jos meillä on ongelmia ja koemme itsemme uhatuiksi, meidän ei tule kysyä sitä, mitä me tekisimme vanhalla FRA:lla nyt, kun käytössämme on uutta tekniikkaa. Sen sijaan meidän tulee unohtaa kokonaan FRA:n olemassaolo ja kysyä itseltämme: mitä me voimme tehdä, jotta voisimme sopivalla tavalla yrittää kontrolloida meihin kohdistuvaa uhkaa? Suhteellisuudentajuisella tavalla. Tavalla, joka kunnioittaa perustavia ihmisoikeuksia ja vapaan demokraattisen yhteiskunnan periaatteita. Vain EI kelpaa vastaukseksi valvontalaille tässä vaiheessa. Sitten me voimme alkaa alusta kunnollisen debatin siitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Mutta siinä prosessissa ei oleteta lähtökohtaisesti, että me tulemme 'signaalitähystämään' kaikkea dataliikennettä ja kopioimaan kaiken viestintämme valtiolle. Sellainen on syvästi antiliberaalia ja murentaa vapaan yhteiskunnan perusarvoja. Meillä ei ole mitään kiirettä! Aloittakaamme alusta ja suhtautukaamme yksityisyydensuojakomitean tekemään työhön vakavasti."