Streamia livenä tai ei, mutta sellaiselle olisi kiinnostusta. Itsekkin kovin haluaisin tuon nähdä vaikka olenkin reissussa tuolloin.

Valitettavasti en streamista osaa sanoa, ei sellaisesta ole ainakaan ilmoitettu mitään, joten tuskin sitä on. Keskustelun aiheena oleva tutkimusprojekti kyllä julkaistaan joskus myöhemmin, joten sellaisetkin pääsevät tutustumaan siihen, jotka eivät tähän tilaisuuteen ehdi mukaan.

En taida nyt mitään artikkelia kirjoittaa erikseen tapahtumasta, toivottavasti lukijoillemme riittää pelkkä kommentti. Käsitelty tutkimusprojekti on tosiaankin ilmestymässä kirjana joskus syksymmällä, jolloin kaikki asiasta kiinnostuneet voivat hankkia sen.

Oma kokemukseni panelistina olemisessa tuollaisissa keskustelutilaisuuksista on aika olematon, ja huomasi kyllä hyvin, ettei se ole mitenkään kovin helppoa hommaa. Loppujen lopuksi on melko vaativaa pyrkiä pitämään mielessä erilaisia pointteja mitä muut tuovat esiin, koittaa kehittää niihin samalla pätevää vastausta ja vielä liikkua sujuvasti aiheesta toiseen. Vaatisi harjoitusta, mutta luultavasti selvisin ihan kunnialla. Tosin varmasti jäi jotain pointteja vähän hämäräksi yleisölle, kun en osannut perustella niitä tarpeeksi selkeästi.

Tilaisuuden kulku oli sellainen, että ensin Otto Bruun esitteli tutkimusprojektia, jonka jälkeen minä ja Tere Vadén puhuimme hieman lyhyemmin, jonka jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentteja, joihin me vastailimme.

Tämä olisi ehkä pitänyt sanoa heti oman puheenvuoroni alussa: jäi sellainen käsitys, että ainakin tutkimusprojektissa - tai ehkä koko vasemmistolla ylipäätään? - on immateriaalitalouden yhteiskunnallinen analyysi vielä kesken. Piraatit ovat sen sijaan tehneet jo analyysinsa ja siirtyneet seuraavaan vaiheeseen, muutoksen vaatimiseen. Oton esityksessä tuli esille ihan ansiokkaasti eriteltynä erilaisia ongelmia, joihin nykytaloudessa törmätään ja joihin piraatitkin ovat kiinnittäneet huomiota - sen sijaan vähemmälle jäi konkreettiset vaatimukset siitä, mitä niille pitäisi tehdä.

Marxilainen työnarvoteoria oli aika isossa osassa keskustelua, enkä oikein ollut varautunut siihen etukäteen. Menomatkalla junassa lueskelin kirjaa MarxIT - Informaatiokapitalismin kriittistä tarkastelua, johon Terekin oli kirjoittanut, mutta se ei oikein vielä riittänyt asian riittävään sisäistämiseen. Keskustelusta jäi sellainen kuva, että marxin työnarvoteoria pikemminkin herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se tarjoaa vastauksia. Omasta, liberaalista näkökulmastani katsottuna tämä ei tietenkään ole mikään ihme, koska en pidä marxilaista työnarvoteoriaa kovinkaan pätevänä. Subjektivismi tarjoaa paljon paremman työkalun arvon merkityksen ymmärtämiseen. Subjektivismista katsottuna ei ole myöskään mitään ristiriitaa siinä, jota muistaakseni Tere ihmetteli, että kuinka esimerkiksi nettisivujen tekemisestä jollekin maksetaan älyttömän isoja summia, kun taas toinen tekee sitä harrastuksena ilmaiseksi.

Omassa puheenvuorossani esittelin piraattiaattetta ja koitin tuoda esille sitä, kuinka kapitalismi (tai vapaa markkinatalous) toimii kyllä varsin hyvin myös ilman immateriaalioikeuksia. Vaikka immateriaalihyödyke muuttuisi ilmaiseksi, se ei silti tarkoita, etteikö sen avulla voisi ansaita suuria summia rahaa - esimerkkinä Nine Inch Nailsin albumi Ghosts I-IV (josta, ja vähän muusta asiaan liittyvästä, kertoo Mike Masnick omassa esityksessään varsin hyvin). Kummallista on se, etteivät nykyään isosti immateriaalioikeuksista hyötyvät tahot ymmärrä tunnustaa sitä faktaa, että tekijänoikeusjärjestelmä menettää koko ajan merkitystään. Luulisi, että olisi heidän intresseissään alkaa tutkimaan pikimmiten uusia ansaintakeinoja - mutta ei, sen sijaan he ovat lähteneet DRM:n, oikeudenkäyntien yms. tielle. Ilmeisesti on vain intuitiivisesti helpompaa pyrkiä käyttämään kilpailua estävää lainsäädäntöä sen sijaan, että muutettaisiin omia toimitamalleja paremmin asiakkaiden tarpeita tyydyttäväksi. Käytin myös Masnickin vertausta nollan ja matematiikan suhteesta toisiinsa - kuinka se on samantyyppinen asia kuin ilmaisen ja kapitalismin suhde - molemmat ovat joillekin erittäin hankalia ymmärtää. Jos on tottunut ajattelemaan matematiikkaa ilman nollaa, tai taloustiedettä ilman ilmaista, niin suhtautuminen sellaisten käsitteiden keskusteluun mukaan ottamiseen tuottaa automaattisesti hylkäävän reaktion, eli ajatellaan, että "eihän sellainen voi toimia".

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka erilaisista lähtökohdista oma liberalistinen piraattinäkökulmani ja Oton tarjoama vasemmistolainen, marxilaisuudella höystetty yhteiskunnallinen analyysi loppujen lopuksi lähtevätkään. Vielä mielenkiintoisempaa on seurata, mihin vasemmisto kokonaisuudessaan tulee päätymään suhtautumisessaan immateriaalioikeuksiin. Taisi olla Teren esittämä esimerkki Lex Karpelasta, kuinka vasemmiston hälytyskellojen pitäisi soida aika äänekkäästi, jos on käsiteltävänä laki, jota Microsoftin kaltainen suuryritys kannattaa - voiko se laki silloin olla oikeasti pienen ihmisen puolella?

Hei ja kiitos erittäin mielenkiintoisesta raportista!

Olisin itse tullut ehdottomasti paikalle (olen myös osallistunut pienenä sivustakatsojana kirjan tekemiseen), mutta olin ulkomailla.

En haluaisi levittää muiden puolueiden propagandaa, mutta haluaisin tarkentaa kommenttiasi vasemmiston ja immateriaalisen talouden suhteesta. Mielestäni vasemmisto (lue Vasemmistonuoret ja Vasemmistoliitto) on tehnyt ja on tekemässä tärkeää analyysia liittyen immateriaaliseen yhteiskuntaan - mutta myös vaatimassa käytännön toimia. Olkoon valtakunnan tasolla esimerkkeinä vaikkapa vasemmistolaisten puolueiden eduskuntaäänestykset Lex Nokiasta tai Lex Karpelasta tai oheinen Vasemmistonuorten kannari
http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/vasemmistonuoret_huolissaan_ruotsi...

Ehkäpä tärkeämpi pointti koskee kuitenkin ohjelmatyötä (siis sanoista ohjelman kautta teoiksi), jossa on tehty joitain mielestäni Piraattiliitonkin linjausten suuntaisia avauksia - ja myös käytännön politiikkaa. Haastaisin mielelläni muitakin toimijoita kuten Piraattiliitto tai Vihreä Liitto rp. miettimään suhtautumistaan pitemmälle, anteeksi vanhahtava sananvalintani, kapitalismiin (ja eritoten tietokapitalismiin ja tiedon yhteisomistuksen teemoihin sekä yksilön ja yhteisön suhteeseen).

Vasemmistonuorten poliittisessa tavoiteohjelmassa on jonkin verran alustavaa analyysia aiheesta, lähtien nimenomaan oletuksesta, että tietoa ja kulttuuria ei voi yksilö omistaa yhtään sen enempää kuin vaikkapa kieltä:

(http://www.vasemmistonuoret.fi/?/asiakirjat/poliittinen_ohjelma/)

4.5 Jokaisella on oikeus kulttuuriin ja tietoon

clip

Ihmiskunnan yhteisen kulttuuriperimän tulee olla kaikkien saatavilla ja rikastettavana. Tieto tai kulttuuri eivät ole asioita, joita jonkun pitäisi voida omistaa.

Tiedon omistamisen taloudellisessa merkityksessä eli tiedon käytön ja rikastamisen estämisen ei tulisi olla sallittua kuin lyhyitä aikoja ja erityisistä syistä. Omistusoikeuksia tietoon tai kulttuuriteokseen ei tulisi missään vaiheessa antaa yrityksille vaan korkeintaan taiteilijoille tai tiedon tuottajille, ja heillekin rajoitetusti. Omistusoikeuden ei tulisi missään vaiheessa estää sitä, että tietoa ja kulttuuria hyödynnetään ja viedään eteenpäin. Taiteilijoiden ja tieteentekijöiden toimeentulo tulee turvata ensisijaisesti muilla keinoin, esimerkiksi taiteilijapalkalla, kuin heidän omistusoikeuttaan vahvistamalla. Tekijänoikeuslakia on muutettava huomattavasti kuluttajaystävällisempään suuntaan.

Kulttuurin tulee olla kaikkien ihmisten saatavilla teattereissa, museoissa ja kirjastoissa. Tietotekniikka ja teosten digitaalisuus tekee levittämisestä ja kopioinnista tehokkaampaa ja halvempaa. Tekosyynä vahvoille tekijänoikeuksille käytetään sitä, että yritysten tulee saada monopolisuojaa keksinnöilleen. Käytännön ongelmana kuitenkin on, että suoja estää teosten vapaan käytön. Niin sanotut immateriaalioikeudet ja koko inhimillinen kulttuuri nähdään taloudelle alisteisena, ei rinnakkaisena järjestelmänä.

Tällä hetkellä julkiselle sektorille hankitaan pääsääntöisesti suljettuja ohjelmistoja. Valtion käyttämien ohjelmistojen tulee kuitenkin olla lähtökohtaisesti avoimia. On kestämätöntä, että koulut ja muut julkisen sektorin laitokset sitouttavat ihmiset jo varhaisessa vaiheessa suuryritysten käyttöjärjestelmien ja ohjelmien käyttäjiksi.

Vasemmistoliiton poliittinen tavoiteohjelma vuosille 2007-2010 toteaa samasta asiasta (http://www.vasemmistoliitto.fi/politiikka/ohjelmat/fi_FI/tavoiteohjelma_...):

1.3. Oikeus tietoon kaikille

Tiedon taloudellinen merkitys on kasvanut. Se, jolla on hallussaan tietoa, omistaa informaatioajan tuotantovälineet. Tieto ja kulttuuri ovat kuitenkin asioita, joita kenenkään ei pitäisi voida omistaa. Tiedon ja kulttuurin luonteeseen kuuluu, että ne kehittyvät eteenpäin vapaasti hyödynnettynä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

* Jokaisella on oltava mahdollisuus tiedonhankintaan, lukemiseen sekä Internetin ja muun elektronisen median käyttöön kirjaston kaltaisessa vapaassa julkisessa tilassa.
*Julkisen sektorin on lakattava käyttämästä suuryritysten omistamia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistoja, ja siirryttävä käyttämään vapaita tietokoneohjelmia ja avoimia tiedostomuotoja.
*Julkisin varoin tuetun tutkimuksen ja kehityksen tulosten tulee olla julkisia.
*Tekijänoikeusjärjestelmää on muutettava kuluttaja- ja käyttäjäystävällisempään suuntaan. Samalla on huolehdittava myös siitä, että taiteen, tieteen ja kulttuurin tekijöiden toimeentulo turvataan.
*Patenttisuojan mahdollistamalla korkealla hinnoittelulla ei saa estää kehitysmaiden köyhien mahdollisuutta välttämättömien lääkkeiden saantiin.

clip

En sinällään koe tarpeelliseksi puolustaa tai mainostaa näitä poliittisia ohjelmia sen enempää ja niissä on toki omat ongelmansa. Ohjelmissa on kuitenkin mielestäni hyvää nimenomaan tiedon ja talouden yhteenkietoutumisen tematiikan hahmottaminen - vaikka vaatimukset eivät vielä menekään kovin pitkälle. Tulevaisuudessa toivottavasti menevät.

Disclaimer: Olen vasemmistonuorten jäsen, mutta en Vasemmistoliiton.

Keskusteluterveisin,
- Juho L.