Huomisen levykauppa
Hei kaikki, olen Anssi Anonyymi, ja olen piraatti.
Ennen ostin kymmeniä CD-levyjä vuodessa ja vuokrasin viikoittain leffoja DVD:nä. Enää en tätä tee, koska ne ovat ylihinnoiteltuja ja palvelut vaikeasti käytettäviä. Lataan netistä kaiken kuluttamani viihteen - kirjoja lukuunottamatta, ne ostan omaksi sillä niitä on kätevämpi lukea painettuna. Ostan myös esimerkiksi luomua ja lahjoitan rahaa yleishyödyllisille organisaatioille, koska näissäkin koen saavani rahoilleni vastinetta.
Se taustastani, asiaan.
Luin Jyrki Kasvin "Seuraava Renesanssi"-blogipostauksen, ja se oli mielestäni hyvä. Kirjoituksesta kirvonnut keskustelu seuraili perinteisiä uria; lataajat ovat rosvoja, sisällöntuottajat haluavat murentaa yksityisyyden suojan ja kaikki ovat ahneita.
Yksi syy tähän totaaliseen kommunikaatiohäiriöön on varmasti se, että suurimmalla osalla artisteista ei ole teknistä tietämystä ja näkemystä, jolla ratkaista Internetin aiheuttama "ongelma". Ja toisaalta Internet-väkeä ei kiinnosta artistien ongelmat.
Ongelman voi ratkaista ilman verenvuodatusta vain siten, että kuluttajille tarjotaan houkuttelevampi vaihtoehto. Tämä tarkoittaa korjattua hinta-/laatusuhdetta. On toki olemassa Itunesit ja muut, mutta ne eivät selvästikään ole ratkaisseet ongelmaa, joten jotain on pielessä. Uskon, että kun kuluttajat löytävät tuotteen, johon ovat tyytyväisiä, myös tuottajat pääsevät tyytyväisinä kuuntelemaan kassakoneen kilinää.
Koska olen nörtti ja datajätkä, esitän ratkaisuksi ongelmaan kuin ongelmaan Järjestelmää, tai tuttavallisemmin Palvelua. Myös ihmiset pitävät palveluista, koska silloin heitä palvellaan. Käsittelen ehdotuksessani esimerkkinä musiikkia, koska se tuntuu olevan keskustelussa kuuminta hottia. Järjestelmän suunnittelun voi aloittaa vaatimuksista:
- kaiken musiikin täytyy löytyä saman katon alta (vrt. piratebay).
- lataamisen täytyy olla helppoa (vrt. piratebay)
- lataamisen täytyy olla halpaa (vrt. piratebay)
- musiikin käytössä ei saa olla teknisiä rajoituksia, esim. DRM (vrt. piratebay)
- maksamisen täytyy olla helppoa (vrt. piratebay - ei maksuprosessia lainkaan)
- palvelun täytyy olla luotettava, ts. latauksen täytyy onnistua aina
- musiikin laadun täytyy olla hvyä, mielellään vaihtoehtoja
Laadulla ja luotettavuudella on helppo kilpailla piraattimestojen kanssa:
- torrentilla tms. ladatusta tavarasta ei voi koskaan olla varma mitä saa, Britneyn nimikkeen alla voi aivan yhtä hyvin tulla ladanneeksi homopornoa kuin puolalaista kurkkulaulantaakin
- laatu voi olla mitä sattuu; analogirippi, huonolla bitratella tai esim. koko levyn tapauksessa kooste useasta eri lähteestä
- parhaalla laadulla/häviöttömästi pakattua versiota levystä voi olla vaikea löytää
- torrenteista ei voi koskaan olla varma, saako esim. koko levyä ladattua. Lataus voi jäädä 98.3%:iin roikkumaan ikiajoiksi kun ei ole ketään, jolta ladata
- laatuaspektia liippaa vielä sekin, että kustakin levystä on usein tarjolla N eri versiota, ja niistä pitäisi sitten arpoa paras. Paketin koko on usein hyvä laadun mittari, muttei aina.
Laatu ja luotettavuus eivät kuitenkaan yksin riitä, kun pahimman kilpailijan tuote on ilmainen. Ennen kaikkea meidänkin palvelumme hinnan täytyy siis olla hyvin lähellä ilmaista. Vaihtoehto on näennäis-ilmainen mainosrahoitus, mutta itse en siihen usko. Lisäksi mainokset heikentävät ainakin minun näkökulmastani palvelun laatua.
Noissa ei pitäisi olla mitään kovin ihmeellistä, jos asiaa vähän vaivautuu pohtimaan.
Käytännön toteutus voisi olla esim. tällainen:
Jollain rahalla (joku EU-hömppätuki, artistien kollektiivi, yksityisillä sijoittajilla tms.) perustetaan nettiin musakauppa, joka myy em. vaatimukset täyttävää musiikkia. Artistit houkutellaan palveluun sillä, että kaikesta myyntituotosta esim. puolet tulee suoraan heille.
Asiakkaat voisi houkutella palveluun helpolla ensimaksulla, tyyliin yksi 0.99 euron tekstiviesti = 100 biisilatausta. Biisit saisi ladata haluamassaan muodossa (mp3, wma, ogg, flac, aac..), ja järjestelmä antaa ladata maksamasi biisit äärettömän monta kertaa uudelleen, eri muodoissa. Halutessaan voisi siirtyä kuukausilaskutukseen, jossa katon täytyisi olla jossain 5-10 euron välissä. Tällä saisi rajattomat latausoikeudet.
Kaikki tulot artisteille tehtäisiin biisien latausmäärien suhteessa, ja jotenkin porrastettuna siten, ettei se yksi kyberhitti kuitenkaan saa kaikkia rahoja.
Tarpeettomiksi jäävien levy-yhtiöiden hommat hoidettaisiin näin:
Palvelu tarjoaisi tukun ilmaisia weppiradioita, joista voi kuunnella hyvällä laadulla erityylistä musaa, joka on myös palvelussa kaupan. Miksipä palvelulla ei voisi olla myös omaa oikeaa radiokanavaa. Se tosin ei välttämättä olisi hintansa väärti.
Rahoitus uusiin biiseihin/levyihin haalittaisiin näin: palveluun voisi ilmaiseksi lähettää omia demonauhojaan. Käyttäjät saisivat ilmaiseksi kuunnella näitä, ja halutessaan sponssata kylmällä käteisellä studioäänityksen tekoa. Sponssirahat jäisivät palvelun haltuun kunnes studiorahat ovat kasassa, jolloin ne tilitetään suoraan studiolle. Bändi nauhoittaa biisinsä studiossa, josta ne laitetaan suoraan palveluun myyntiin. Sponsorit saavat esim. 25% tulevista myyntituloista (palvelulle toiset 25 ja artistille aina se 50). Ensimmäisille sponssaajille voisi antaa suhteessa enemmän tuottoa, palkkiona "löytämisestä" ja "uskomisesta". Mikäli bändi ei syystä tai toisesta levytäkään, sponssirahat palautetaan sponsoreille.
Palvelulla olisi yhteistyösopimukset pitkin maata sijaitsevien studioiden kanssa, ja fiksut ajanvarausjärjestelmät jne.
MTV:iden yms. hössötysten kanssa voisi solmia myös sopimuksia, ja musavideoita voisi tuottaa vastaavalla sponssausperiaatteella.
Varmasti monia näkökulmia jäi vielä huomioimatta, mutta jujun pitäisi olla selkeä: kuluttajien ehdoilla ja hyvällä tahdolla, ei väkisin. Millään lainsäädännöllä ei voida pakottaa kaikkea kansaa ostamaan Itunesista eurolla biisejä, eikä estää Internet-väkeä lataamasta haluamaansa ilmaiseksi.
(Juttu on anonyymina pysyttelevän lukijamme kirjoittama. Piraattiliitto toivoo jatkossakin saavansa uusia juttuja lukijoiltaan - kannattaa rohkeasti tarjota keskeneräistäkin kirjoitusta, voimme tarvittaessa auttaa sen loppuun hiomisessa!)
- Login to post comments
- (luettu 5059 kertaa)
-
Piraattiliitto on piraattiaiheiseen uutisointiin keskittynyt nettiyhteisö, eikä meillä ole mitään virallista yhteyttä Piraattipuolueeseen. Älä siis sekoita liittoa ja puoluetta keskenään, kiitos!
Uusimmat kommentit
- Näistä asioista hallitus ei halua sinun tietävän mitään.
7 tuntia 44 minuuttia sitten - Ipredator vpn
6 viikkoa 6 päivää sitten - Katainen ja Urpilainen valehtelivat taas kansalle ja kansa uskoi
4 viikkoa 2 päivää sitten - Työvoimatoimiston -ja sosiaalitoimiston virkailijat kusettavat
2 viikkoa 2 päivää sitten - Mistä eurokriisi johtuu ja miksi "superlama" tulee.
7 viikkoa 5 päivää sitten - Vittuilun vuoksi
25 viikkoa 6 päivää sitten - Näin kierrät yle-veron.
22 viikkoa 5 päivää sitten - Kuntavaalit tärkeä hetki vaikuttaa...
22 viikkoa 5 päivää sitten - EVM Euroopan vakausmekanismi tie avoin liittovaltiolle...
37 viikkoa 13 tuntia sitten - Somali Mohamed A. KERTOO miten sossua HUIJATAAN
46 viikkoa 5 päivää sitten
Kommentit
Mielenkiintoinen ehdotus
Kiitoksia hienosta pohdinnasta. Itse opiskelen tv- ja elokuva-alalle. Koen että moinen palvelu olisi enemmän kuin tervettullut. Minua suoraan sanottuna riepoo ajatus siitä että minun työstäni hyötyvyät tahot jotka tekevät enemmän vahinkoa nykymaailmassa kuin hyötyä. Viittaan siis tekijänoikeusteollisuuteen ja niiden lobbaamiin sananvapautta sekä yksityisyyttä uhkaaviin lainsäädäntöihin. Toisaalta minua ei pätkääkään häiritse ajatus siitä että pienituloiset (itseasiassa virallisesti köyhät) pääsevät nauttimaan ilmaiseksi luomuksistani. Miten esim. opiskelijan tai työttömän lataama biisi/leffa on keneltäkään pois? Rahat menee joka kuukausi kuitenkin johonkin pakolliseen eivätkä jää tilille muhimaan.
Ehdotuksesi suurin ongelma lieneekin se että ne tahot ketkä rikastuvat nykyjärjestelmän avulla, tulevat pitämään kynsin ja hampain kiinni tuloistaan. Riippumatta mistään järjellisistä tai eettisistä tekijöistä. Ehdotuksesi kun uhkaa jättää nuo loistet ilman miljooniaan.
Tuo palvelu on jo olemassa ...ainakin melkein
Satuin tuossa jonkin aikaa takaperin törmäämään semmoiseen palveluun kuin Magnatune.
Ainakin nämä kohdat koin varsin käteviksi.
* kiinteällä kuukausimaksulla rajaton lataaminen.
* useita formaatteja tarjolla mp3, ogg, flac, wav.
* artisti saa puolet musan hinnasta itselleen !!!!!!
* toimii suoraan integroituna Amarokkiin
* omaa tunnustaan voi lainata kaverillekin testiin - jep kuulit oikein http://magnatune.com/info/give
* musan hinnan voi päättää itse!! - albumin minimihinta tais olla 5€, mutta enemmänkin kannattaa maksaa jos tykkää että artisti on sen arvoinen.
* Lisäksi tais ehdot olla aika sokeriset myös musiikin lisensoijille, kuten kaupoille radioille ja elokuvaprojekteille. http://magnatune.com/info/license
Nyt kuitenkin alkaa menemään semmoiseksi mainos propagandaksi että saatte itse lukea loput.
http://magnatune.com/
P.S.
Huono puoli on se, että (yllätys yllätys) isojen musiikkijättien tuotantoa ei palvelusta löydy. Eli häviää piratebaylle laajuudessa.
Lisäksi nykyään ei voi enään maksaa visaELECTRON:illa
Tässä kirjoituksessa on
Tässä kirjoituksessa on erinomaisesti kiteytetty se, mitä kuluttajat hyvältä musiikkipalvelulta odottavat.
hienoa pohdintaa
Tälläinen järjestelmä olisikin taivas! siinäpä se onkin kun tulee se iso MUTTA kun nykyinen järjestelmä tuottaa miljoonia tekijänoikeus- järjestöille niin heiltä ei tälläiseen järjestelmään löydy tukea eikä avomielisyyttä sitten tippaakaan vaikka mukamas "ajavat" artistien etuja. JOS joskus 10vuoden päästä saadaan tälläinen järjestelmä niin varmasti ne lahjakkaat ja taitavat artistit tienaisivat paljon enemmän kuin nyt. Ja saataisiin jotain rajaa tälle järjettömälle massatuotanto teinipopille joita ei edes erota toisistaan.
Asia on jo ratkaistu
Nimittäin sovelluksella, Spotify.
Sen kautta saa kuunnella laajasta valikoimasta ilmaiseksi niin paljon musiikkia kuin haluaa. (tai ilman mainoksia 10 eur/kk). Miksi Spotify menestyy?
Koska se tarjoaa parempaa palvelua kuin vertaisverkot seuraavilla mittareilla:
* Laillisuus
* Nopeus: kappaleita ei tarvitse "ladata", vaan riittää, että klikkaat ja toisto alkaa samantien
* Kappaleet ovat varmistettua, ei sisällä asiatonta sisältöä
* Laatu aina samanlaista, ei heittelyä.
* Ei tarvitse arpoa, millä koneella on mitkäkin biisit: client-server -arkkitehtuuri pitää huolen, että soittolistat pysyvät järjestyksessä.
Ainoa huono puoli Spotifyssa on, että se käyttää P2P teknologiaa ja vaatii client-ohjelman asentamisen.
Loppukommenttina
* Ketä kiinnostaa DRM, kunhan palvelu vain on toimiva?
Spotify on vain osaratkaisu
.. ja pieni sellainen.
Spotify hoitaa ilmeisen hyvin yhden osan palapeliä, mutta se ei paljon lohduta ihmisiä, jotka haluavat kuunnella musiikkia kännykästään/kannettavassa MP3-soittimessaan, autossa, mökillä - missä tahansa ilman nettiyhteyttä, olohuoneen media-PC:ssä ilman näppistä ja hiirtä... Linuxissakaan Spotify ei toimi ilman kikkailua. Kiva kuitenkin jos se täyttää kaikki sinun tarpeesi.
Spotify ei myöskään tarjoa musiikin tuotantopuoleen mitään apuja.
Tietenkin se voisi toimia yhtenä markkinointikanavana tuollaiselle palvelulle, eli palvelun kataloki voisi olla Spotifyn käytettävissä.
Ketä kiinnostaa DRM, kunhan palvelu vain on toimiva?
Kaikkia em. ryhmiä ja lisäksi niitä, jotka haluavat siirtää musiikkia vapaasti laitteesta ja formaatista toiseen, olla varmoja siitä että DRM-palvelun lakkautus ei tee musiikistasi käyttökelvotonta (ks. esim. Walmart DRM), kopioida musaa kavereille... Veikkaisin että aika montaa siis kiinnostaa.
Palvelu ei voi olla toimiva, jos se käyttää DRM:ää. Tekniikkaa ymmärtävät ihmiset ovat tienneet tämän alusta lähtien, mutta jos selaat parin viime vuoden uutisia, havaitset, miten isot musakaupatkin ovat yksi toisensa jälkeen kuopanneet DRM:n.
Bottom line: DRM rajoittaa musiikin käyttöä, eikä siten ole kuluttajan ehdoilla toimimista.
kun teillä
Palvelulla olisi yhteistyösopimukset pitkin maata sijaitsevien studioiden kanssa, ja fiksut ajanvarausjärjestelmät jne. MTV:iden yms. hössötysten kanssa voisi solmia myös sopimuksia, ja musavideoita voisi tuottaa vastaavalla sponssausperiaatteella.
ei kertakaikkiaan tunnu olevan mitään ajatusta siitä paljonko kulttuurin tuottaminen jaettavaksi oikeasti maksaa.
Spotify on hyvä kokeilu, mutta luulenpa Lalan olevan lähempänä "toimivaa" mallia. Lalan ja Spotifyn pääero siis se, että jos "koekuunneltuaan" kappaleen kertaalleen haluaa kuunnella sen uudelleen, niin silloin pitää kappale joko ostaa tai olla kuukausi-maksullinen Premium-tilaaja.
Siitä olen täysin samaa mieltä että helpompia tapoja maksaa verkossa pitäisi keksiä. PayPalkaan ei ole Suomessa yleistynyt. Mikä voisi olla toimiva (mikro)maksu-järjestelmä? Nykyisellään verkkokauppojen kehitystäkin on estänyt se, että esim.Visa jne. pankkitunnuksien kautta tapahtuva maksaminen saitille maksaa satoja, jopa tuhansia euroja. Pitää aika monta levyä myydä ihan pelkän maksumekanismin kustannusten peittämiseksi. Tämähän ei VR:n ja Anttilan kaltaisia suuryrityksiä haittaa, mutta pienyrittäjiä kyllä.
Offtopiccina todettakoon että lataisin henk.koht. mieluummin puolalaista kurkkulaulua kuin Britneyn uusimman levyn.
Jos unohdetaan MTV-kulttuuri
Jos unohdetaan MTV-kulttuuri ja musavideot hetkeksi, niin olisin itse helposti valmis sijoittamaan tuollaisen systeemin kautta lupaavan kuuloiseen projektiin sata-parisataa euroa. Esim. 200 henkeä * 100e = 20.000e, kai sillä jo yhden levyn saa äänitettyä? Ja systeemissä olisi äkkiä yritykset ja ammattimaiset agentit kärkkymässä prospekteja isolla rahalla, käytännössä siis nykyiset levy-yhtiöt. Ainoa ero olisi että ne ei pääse enää kusettamaan artisteja.
Sulla kun ilmeisesti on käsitystä kulttuurin tuotantokustannuksista, niin voisitkos rakentavassa hengessä kertoa meille muillekin mitä se studioaika ja jälkituotanto oikein maksaa?
Maksujärjestelmistä ja niiden kalleudesta: pienyrittäjille satojen-tuhansien eurojen kuukausikustannukset on toki paljon, mutta eihän ne nyt yhdessä isossa palvelussa ole mitään. Eikä artistien luonnollisesti kannata pyöritellä omia verkkokauppojaan, vaan jakaa kustannukset ja pyöriä saman katon alla. Ja taviskuluttajilta on ihan turha edellyttää että ne penkoisi koko netin läpi löytääkseen jonkun yksittäisen bändin hikisen kaupan.
Tekstarit on ihan hyvä maksutapa, teinit on tottuneet niihin aitoja soittareita ja muita mukavia tilatessaan. Ei mun mielestä sen mikrompia maksujärjestelmiä tarvita, kun ei ihmiset halua maksaa joka biisistä erikseen. Eikä ne halua laskea joka biisiä erikseen tai miettiä onko johonkin biisiin varaa. Ne menee sinne piraattipoukamaan heti jos maksujärjestelyistä tai muista tulee pienintäkään ylimääräistä vaivaa.
P.S. en muuten olisi uskonut, että sä rinnastat MTV:llä pyöriviä musavideoita kulttuuriin.
Studiot maksavat laadusta ja
Studiot maksavat laadusta ja koosta riippuen n. 200-600€ +alv (22%) päivä, sen päälle sitten äänittäjä. Muistaakseni suomalaisen lippulaivan Finnvoxin sai noin äänittäjällä n. 800€+alv% per päivä. Voi olla että Suomesta löytyy kalliimpiakin. Maailmalta ainakin. Paljon ton 200€ alle ei bisnestä tehdä.
Äänittäjä/miksaaja maksaa n. 150€-400€+alv (22%) per päivä jälleen laadusta riippuen. Suurin piirtein samalla rahalla saa myös tuottajan jos sellainen on tarpeen. (Useimmiten on jos laadukasta tai suurta tuotantoa tehdään.)
Äänitys- ja miksauspäiviä sitten tarvitaan projektin luonteesta ja laajudesta riippuen vapaavalintainen määrä. Miniminä populaarimusassa voisi pitää suurin piirtein biisi per päivä (äänitys puoli päivää, miksaus puoli päivää) tahtia. Joka on kyllä todella nopeaa toimintaa. Laadukkaampia levyjä sitten väännetään helposti kuukausi studiossa ja pari viikkoa miksauskopissa, jolloin aikaa kuluu semmoinen 3-4 työpäivää per biisi.
Masterointi maksaa laadusta riippuen 300€-1000€.
"Pop/rock"-levyn masterin saa todella äärimmäisen nopeasti ja tehokkaasti toimien aikaiseksi halvimmillaan suurinpiirtein neljällä tonnilla + alv. Suurimpaan osaan pienen budjetin levyistä muusikot editoivat, äänittävät ja mahdollisesti osittain jopa miksaavat kustannusten pienentämiseksi.
"Oikeasti suositut" levyt tehdään paljon hitaammmin ja paljon suuremmilla kustannuksilla. Valistunut arvio esim. Lauri Tähkän uuden levyn kustannuksista on noin 30 000-50 000€.
Kansien suunnittelu maksaa suunnittelun laadusta ja työn laajuudesta riippuen mitä tahansa 200€ ja 2000€ väliltä.
Valokuvat saattaa saada halvimmillaan n. 200€+alv hintaan, oikeat "studiokuvat" tietty sitten maksavat paljon enemmän.
Ja tämä siis ennen kuin yhtään ainutta fyysistä tai immateriaalista kopiota on tehty tai kukaan muusikko, säveltäjä, sanoittaja tai sovittaja tienannut senttiäkään.
Joskus laskin että Spotifyn 0,01 senttiä per kuuntelu latauksella mahdollisimman halvan peruslevynkin kustannusten kattamiseksi pitäisi tulla Spotifyn kautta yli 400 000 kuuntelukertaa. Kotimaisilla markkinoilla tämä ei liene kovin realistista.
Levy-yhtiöt eivät ole muusikoiden ja bändien vihollisia vaan yhteistyökumppaneita. Harvalla meistä pienituloisista musiikin ammattilaisista on sellaisia pääomia omasta takaa, jotka mahdollistavat täysipainoisen ja laadukkaan studiotyöskentelyn.
Näistä asioista on helppo
Näistä asioista on helppo olla Hannun kanssa samaa mieltä. Musiikin studiotuottaminen maksaa.
Mutta toisaalta, kuinka tärkeässä roolissa oikeat äänitysstudiot kohta enää ovat, kun toisaalta tuottaa voi myös omassa olohuoneessa melko halvalla ja koko ajan paremmalla laadulla? Olen pohtinut tätä paljon ja vaikka tietysti itse toivoisin vielä musiikkia äänitettävän ja tuotettavan "ammattimaisesti" jatkossakin (kuten myös vinyylilevyjen kaivertamisen ja painamisen jatkamista), se saattaa tuota pikaa olla mahdoton yhtälö ilman hintojen totaalista romahdusta.
Olisiko se sittenkään niin paha asia musiikille? Klassiselle ja muutamille muille alalajeille kyllä, mutta että popille ja rockille? Keskiverto musiikinkuuntelija ei ole niin audiofiili, että huomaisi eroja kotituotannon ja studion välillä.
Toisaalta, mitä sitten, jos kaikki tämä maksaa? Piraattien perusajatus, josta minun on tavallaan vaikea olla eri mieltä, on se, että kuluttajat kyllä löytävät laadukkaan musiikin, ja jos he ovat siitä tarpeeksi innoissaan he kyllä maksavat tuotannon kustannukset, olivat ne mitä vaan. Sen lisäksi tuotantotukia on aina mahdollista hakea.
Vaikka olenkin piraatti, niin sitä hyvin tavallista väittämää, jolla tämäkin alkaa, "en enää osta musiikkia lainkaan, lataan kaikki" on minun hyvin vaikea sulattaa. Se kun ei edistä kenenkään asiaa yhtään. Ostan itse aikani makusteltuani kaiken, riippuen toki siitä, onko näitä osin hyvin harvinaisia teoksia saatavilla mistään maailmankolkasta millään valuutalla.
DRM:ää en ole koskaan voinut sulattaa, ja julistinpa joskus vuonna 2003 muuan ison levy-yhtiön implementoitua nämä tekniikat cd-levyihinsä, ostoboikotin heidän keskustelupalstallaan sanoen, että DRM vain lisää piratismia ja heidän olisi lopetettava sen käyttö - itsensä ampuminen jalkaan. Kolme vuotta sitä kokeilua taisi kestää, mutta olin iloinen ollessani oikeassa.
Lähes kaikki nuo tässä jutussa mainittavat asiat on kyllä hajautetusti toteutettu eri palveluihin jo. Tottakai, nykypäivän järjestelyillä KAIKEN saaminen saman katon alle, vieläpä halvalla, on vielä täyttä utopiaa, mutta siitä on hyvä haaveilla.
Tapasin jo pari vuotta sitten Sellaband-palvelun perustajan, jolla oli hyviä näkemyksiä yhteisöllisyyteen ja fanien rahoittamaan toimintaan. Viime aikoina en ole heidän nettisivuillaan käynyt, mutta äsken käytyäni jo pelkältä etusivulta selvisi, että muuan hiphop-suurbändi Public Enemy kerää sivuilla rahaa uutta tuotantoaan varten.
Ja kyllä niitä mikromaksujärjestelmiäkin on. Itse käytän Paypalia aina siellä, missä se on mahdollista, mikä lienee valtaosassa ulkomaisia nettikauppoja. Suomalaisten myyjien osalta tässä on parantamisen varaa.
Tässä on kuitenkin havaittavissa, osin ihan ymmärrettävästi sitä, ettei haluta käyttää aikaa ja vaivaa mahdollisesti kymmenienkin eri legitiimien palveluiden läpikäymiseen saadakseen sitä mitä haluaa. Jos kuluttajalla on vieläpä kieli- tai maarajoitteita tai hän ei omista muovirahaa jne, niin tuotteen / palvelun saaminen kotiin voi olla täysi mahdottomuus, vaikka maksuhalua olisi kuinka. Sen takia emme voi ajatella että mikään jo olemassa oleva palvelu olisi olisi riittävän kattava, hyvä, ja helppo, jotta näitä ideoita ei tarvitsisi eteenpäin kehittää.
Jyrkin blogikirjoitus oli hyvin pitkäti asiaa. Vielä kun joku oikeasti siirtyisi sanoista tekoihin näissä asioissa.
Mutta toisaalta, kuinka
Mutta toisaalta, kuinka tärkeässä roolissa oikeat äänitysstudiot kohta enää ovat, kun toisaalta tuottaa voi myös omassa olohuoneessa melko halvalla ja koko ajan paremmalla laadulla?
Musiikin "ammattimaisestakin" tekemisestä yhä suurempi osa tehdään läppäreillä vaikka junassa (kuten eilen itse värkkäsin). Ei sinne kalliiseen studioon mennä hiirellä lauluedittejä tekemään.
Mutta ei. Olohuoneessa ei voi tuottaa laadukasta musaa. Ja kyse on jälleen kerran "ammattilaisista". Muutaman levyn ehkä jaksaa vielä autotallissa näpräillä, mutta sitten kun tajuaa miten paljon helpompaa se on tehdä studiossa ja jälki on parempaa ja toiminta tehokkaampaa, niin kyllä studioita on pakko käyttää. (Tehokkuudeksi lasken siis sen miten nopeasti biisit saadaan valmiiksi - ammattipaikassa muusikkojen aikaa ei kulu turhaan odotteluun kun piuhoja kytketään tjms.)
Olisiko se sittenkään niin paha asia musiikille? Klassiselle ja muutamille muille alalajeille kyllä, mutta että popille ja rockille? Keskiverto musiikinkuuntelija ei ole niin audiofiili, että huomaisi eroja kotituotannon ja studion välillä.
Olen miettinyt tätä. Periaatteessa "audiofiiliys" ei ole se ydinkysymys. Kunnon studioissa vaan pystytään tekemään parempaa musaa. On lopputulos mitä puuroa tahansa.
Suurin osa musiikin kuluttajista tuntuu olevan "audiofiilejä" siinä mielessä että muutamia erikoispoikkeuksia lukuunottamatta suomalainen Top40-musiikki on äänitetty studioissa.
Sen lisäksi tuotantotukia on aina mahdollista hakea.
Heh. Suomessa levyjen tuotantotukia on mahdollista hakea vain ESEK:ltä, joka saa rahoituksensa... ...hyvitysmaksuista! Olen ymmärtänyt että täällä niistä ei ihan hirveästi digailla. Miellyttävää että olet eri mieltä.
Vaikka olenkin piraatti, niin sitä hyvin tavallista väittämää, jolla tämäkin alkaa, "en enää osta musiikkia lainkaan, lataan kaikki" on minun hyvin vaikea sulattaa. Se kun ei edistä kenenkään asiaa yhtään. Ostan itse aikani makusteltuani kaiken, riippuen toki siitä, onko näitä osin hyvin harvinaisia teoksia saatavilla mistään maailmankolkasta millään valuutalla.
Ihan mahtavaa. Jos kaikki kuluttajat toimisivat laillasi ei mitään "anti-piraatti" -lakeja edes tarvitsisi suunnitella. Kiitos.
Ja DRM on suuri saatana. Siitä olen samaa mieltä tämän blogin lukijoiden kanssa. Siitä onkin (luojan kiitos) musiikin puolella pitkälti jo luovuttu. Markkinatalouden evoluutio in action.
Valaistuin
" "Pop/rock"-levyn masterin saa todella äärimmäisen nopeasti ja tehokkaasti toimien aikaiseksi halvimmillaan suurinpiirtein neljällä tonnilla + alv"
Vai että halvimmillaan 4000 €, pienestä voimakkuuden säätämisestä ? Mä kun luulin että siinä levy bisneksessä on jotain hämärää, mutta nyt mä tiedän. Tästä se siis johtuu että ne vetää Livenä päin persettä, levy on parsittu kokonaan tietokoneella kokoon.
Ps: Onnitteluni loistavan ääriesimerkin löytämisestä. Tähkäpäähän on tunnetustu levytys kuluiltaan suomen suurinpia yhtyeitä.
Vai että halvimmillaan 4000
Vai että halvimmillaan 4000 €, pienestä voimakkuuden säätämisestä ?
Voi kuule. Nyt on kysy rajusti eri asiasta kuin pienestä voimakkuuden säätämisestä. Onneksi täälläkin suurin osa tuntuu tajuavan sen.
Käsittääkseni Kari Peitsamo on tehnyt levyn nopeammin kuin mitä sen albumin soittaminen vinyyliltä puolen kääntöineen kesti. (Kerralla purkkiin ilman taukoja.) Karin estetiikka ei tosin sovi ihan kaikkeen musaan.
Selitä sitten
Mitä se tarkoittaa pääasiassa sitten tarkoittaa ?
Siis siinähän koko paska sovitetaan levylle laitettavaksi, eli pääasiassa säädetään volyymiä mun käsittääkseni. "lopullinen miksaus tallennus formaattiin" sanoi google kun tarkistin. No olipa helvetin rajusti muuta ja etenkin jos mennään hinta porrastossa alahappäin jonnekkin vähemmän tunnettujen kohdalle, niin kyse onkin juuri volyymin säädöistä ja muuttamisesta cd:muotoon.
Master volume esimerkki
Usean ääniraidan (esim. rokkibändillä neljä: kitara, basso, rummut, laulu) liittäminen stereosignaaliksi (kaksi ääniraitaa) voi yksinkertaisimmillaan todella olla volyymin säätöä. Kokonaisäänenvoimakkuus pitää tällöin laskea melko alas, jotta usean ääniraidan summa ei alkaisi säröytyä, kun signaalikatto tulee vastaan. Mutta tämmöinen ratkaisu ei todellakaan kuulosta edes nykyaikaiselta kotistudiotasolta. Ääniraitoja ja niistä koottua stereosignaalia pitää osata käsitellä, jotta kokonaisvolyymi saadaan tarpeeksi voimakkaaksi siten, että instrumentit soivat hyvin ja erottuvat toisistaan.
Hienosäätämistä olisi ollut osuvampi
Joo, hyvin kuitenkin selitit kumminkin, opin jopa jotain uuttakin ja kiitos siitä. Elikkä kyse on siis teoriassa siitä, että kallista levyä voi soittaa kovempaa samoilla vehkeillä ilman että särkee, tai siinä että kallsi levy soi paremmalla saundila. Käytäntö tulee tosin vastaan siinä että kyseinen hyöty on loppujen lopuksi melko vähäistä.
Tarkennus. Eli ns.
Tarkennus.
Eli ns. "master-kuluilla" tarkoitetaan koko levyn teknisiä valmistuskustannuksia sisältäen äänittämisen, miksaamisen ja masteroinnin. Erittelin aiemmassa viestissä näiden kulujen suuruudet.
Sekoitit/sekoitin nämä "master-kulut" masterointi-kuluihin, jotka ovat (kuten edellä kirjoitin) 300€-1000€ per levy.
Masterointi-prosessissa todellakin äänitteen eri kappaleiden voimakkuuseroja tasoitellaan. Lisäksi äänikuvaa tasoitetaan mm. ekvalisoinnin, stereo/surround-prosessoinnin ja monialue-kompressoreiden avulla. Hinta syntyy paitsi kalliista erikoislaitteista, myös erikoisosaamisesta. Suomen parasta (ja kalleinta) päätä edustavat Finnvox ja Chartmakers, jonka päämasteroija Svante on yksi maailman parhaista. Halvalla ei sit saa niin hyvää.
Masterointi on nykyään laadukkaalle äänitteelle ja yksittäisraidoille erittäin tärkeää vaikka usein masterointiporrasta onkin syytelty "loudness-sotien" syypäiksi.
Päässä pyörii mullakin
No joo, tuohan kuulostaa jo järkevältä :-)
Mä ajattelinkin että olipa kallis tasaus siinä 4 tontun tienoilla, mutta pitää muöntää että olin jo pikkusen sekaisin jo minäkin, noi säröthän ym. taidetaankin tosiaan hoitaa jo miksaus vaiheessa.
Hyviä parametreja
Minusta Hannun listaama hinnasto on sekä informatiivinen että uskottava. Nämä ovat ammattilaisten ja puoliammattilaisten avulla tapahtuvan studiotuotannon hintaparametreja, joiden puitteissa voidaan toteuttaa halvempia ja kalliimpia projekteja. Jopa 50 000 euron kunnianhimoisen studioalbumin tuotantoinvestoinnin kerääminen faneilta voisi onnistua huippusuositulle (muutamia tuhansia faneja) bändille Suomessa. Joka tapauksessa kynnys studiosinglen tekemiseen äänittäjän ja tuottajan avulla sekä ammattilaisen masteroimana olisi vain muutamassa tonnissa. Tällaisen summan kerääminen onnistuisi jo muutamalta varakkaammalta tai muutamalta sadalta vähemmän varakkaalta fanilta, ja parhaassa tapuksessa lotttokupongin tai parin kaljan hintainen sijoitus voisi tulla takaisin voittojen kera – sen ilon lisäksi, että olisi saattamassa maailmaan suosikkiyhtyeensä uutta teosta. Jos artistilla ei olisi omaa rahaa eikä investointihaluista fanikuntaa, auki olisivat tietenkin silti kaikki makuuhuonetuottamisen ja netissä tapahtuvan ilmaisen yhteistyön kuviot, joiden avulla voisi näyttää kykynsä ja tuottaa äänitteensä ja saada se Palvelun virtuaaliseen myyntitiskiin tasavertaisesti tarjolle studiotuotantojen rinnalle.
Sori vaan mutta minä en usko
Sori vaan mutta minä en usko tuollaiseen "musiikkihyväntekeväisyyteen". En ainakaan kaikkien bändien kaikkien levyjen kohdalla kaikissa maissa. Toimii varmasti paremmin joko globaaleilla tai isommilla markkinoilla.
One size doesn't fit 'em all.
Jos joku saa rahat tuolla tavalla kasaan ilman levy-yhtiötä ja faniensa kanssa tiukan suhteen solmien niin mikäpä siinä! Peukut pystyyn vaan ja menoksi. Tällä hetkellä ainakin tuon toimivuus on aivan muutamien anekdoottien varassa.
Rahoituksesta
No joo, eihän niitä rahoja sinänsä tarvitsisi kokonaisuudessaan fanikunnalta kerätä, kuka tahansa kiinnostunut riskirahoittaja kelpaisi myös, jos malli olisi sellainen, että onnistuneille sijoutuksille olisi tarjolla potentiaalisia tuottoja. Fanien motiivit olisivat tietenkin hieman erilaisia kuin puhtailla sijoittajilla: pelkkä julkaisun syntyminen olisi heille tärkeintä, eikä monia haittaisi, vaikka itse investointi jäisikin miinukselle. Lisäksi rahoitukseen osallistuneita faneja artisti voisi palkita myös muulla tavoin kuin rahalla.
Olet juuri
keksinyt levy-yhtiöt uudelleen:
No joo, eihän niitä rahoja sinänsä tarvitsisi kokonaisuudessaan fanikunnalta kerätä, kuka tahansa kiinnostunut riskirahoittaja kelpaisi myös, jos malli olisi sellainen, että onnistuneille sijoutuksille olisi tarjolla potentiaalisia tuottoja.
Onnitteluni. Levy-yhtiöitä voi erittäin hyvällä syyllä tarkastella "erikoistuneina riskirahastoina". Suurimman osan aikaa tuottoprosentti on negatiivinen - vain osa levyistä tuottaa yhtään mitään.
No jaa
No jaa, ei tämä esillä ollut hahmotelma mielestäni perinteistä levy-yhtiötä vastaa, ehkä pikemminkin näitä uuden ajan Sellaband-tyyppisiä palveluja. Tässä mallissahan artistilla itsellään olisi täysi valta määritellä projektin budjetti ja sisältö, ja sen mahdollinen rahoitus olisi joka kerta yhtä avoimen fani/riskinottajakollektiivin päätös. Ja jos vielä kerrataan Anssi Anonyymin alussa esittämä ajatus:
Sponsorit saavat esim. 25% tulevista myyntituloista (palvelulle toiset 25 ja artistille aina se 50). Ensimmäisille sponssaajille voisi antaa suhteessa enemmän tuottoa, palkkiona "löytämisestä" ja "uskomisesta". Mikäli bändi ei syystä tai toisesta levytäkään, sponssirahat palautetaan sponsoreille.
niin ovathan nuo mallin tulonjakosuhteet ja tuloutuksen periaate aika erilaiset kuin vanhassa levy-yhtiömallissa. Lisäksi tässä mallissa sitoumukset olisivat artistin ja rahoittajien osalta puhtaasti projektikohtaisia, ja siinä määrin kuin rahoitus tapahtuisi fanien toimesta, voitollisuuskaan ei olisi mikään ehdoton kriteeri. Tie uusiin projekteihin ei nousisi pystyyn vaatimattomammillakaan taloudellisilla tuloksilla niin kauan kuin fanikunnasta löytyisi uskoa ja halua artistin tuotannon tukemiseen.
Mikä tässä hahmotelmassa on mielestäni positiivista ja kiinnostavaa, on se, että kerätyt rahat menisivät lyhentämättöminä suoraan tuotannollisiin investointeihin eli studioammattilaisten työllistämiseen. Rahavirrat olisivat artistin kannalta täysin läpinäkyviä, ja työllistämisvaikutus lähes 100% kotimaahan kohdistuva. Työ olisi ammattilaisten avustuksella laadukkaampaa ja syntyisi varmemmin sovitun aikataulun ja budjetin puitteissa, ja lisäksi järjestelmä avaisi toimiessaan studioiden ovet perinteistä levy-yhtiömallia paljon laajemmalle joukolle muusikkoja, jolloin he puolestaan saisivat arvokasta oppia studiotyöskentelystä. Parinkin päivän sessio kunnon studiossa kunnon laitteilla ja osaavan tuottajan ohjauksessa olisi pedagogisesti erittäin arvokas kokemus jokaiselle yhtyeelle ja artistille, jolla tällaista kokemusta ei entuudestaan ole.
Sikäli kuin tuo systeemi
Sikäli kuin tuo systeemi lisäisi studiopalveluiden käyttöä, se varmasti synnyttäisi kysyntää myös kokonaan uusille studioille.Tästä seuraisi kilpailua ja yhä halvempia studiokustannuksia, ja studiopalvelut olisivat vieläkin useampien käytettävissä.
Lisäksi voisi tarjota eritasoisia paketteja: "avaimet käteen", masterointia, remasterointia.. mitä kaikkea nyt yleensä tarviikaan tehdä.
Sellaband oli muuten ainakin minulle uusi tuttavuus ja oli mielenkiintoista nähdä listalla mm. Public Enemy. Pojat tosin taitavat edellyttää kultaista studiota, keräystavoite on 250.000 taalaa.
Sellabandista, Mysti Mayhemin keräysprojektista:
My plan is to record the latest releases that I have on youtube, and use the money for an LP release and the following:
Producer Chris Stamey + Studio $250-$500 per day
Mixing and Mastering @ Kitchen Mastering $1,200
Materials $500
Manufacturing digipack $1200
Shipping and handling to believers $1000-$2000
Tuo lista kuvastaa aika hyvin sitä, miten paljon artistien hommaa voisi helpottaa studiopalveluiden organisoinnin muodossa. Olisi kätevää kun bändin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin rekisteröidä oma projektinsa/demonsa ja ilmestyä studioon. Ja tietty välissä odotella rahoitusta.
Amen!
Siittä sitten levy-yhtiöt, järjestöt tai vaikka "artistien kollektiivi" kerää betan massit ja alkaa neuvottelemaan jakosuhteesta. Palvelussa vois just olla kaksi kerrosta, 1. jo tunnetut artistit ja 2. mikserityylinen tms. demo/aloittelevien artistien puoli (sosiaalinen media tyyliin vapaa). Parasta, että tämä on siinä mielessä tasa-arvoista, että kuluttujat päättää mitä ladataan. Nettiradiot yhdistettynä aivan loistava kehys jatkolle.
Spotifystä puheenollen; eikö
Spotifystä puheenollen; eikö se kuormita kohtuuttoman paljon nettiyhteyksiä, etenkin jo muutenkin tukkoisia runkolinjoja? Lataat kappaleen kerran vrt. lataat sen kerran tai jopa useammin joka päivä.
Kommetteja
>se ei paljon lohduta ihmisiä, jotka haluavat kuunnella musiikkia kännykästään/kannettavassa MP3-soittimessaan, >autossa, mökillä - missä tahansa ilman nettiyhteyttä
Senkun lataa kappaleet levylle ja käyttää offline-tilaa. Myös IPhonessa toimii jo ja en usko, että kovin kauaa menee ennen kuin ilmestyy Series 60/80 versio.
> Linuxissakaan Spotify ei toimi ilman kikkailua.
Linuxissa joutuu lähes aina kikkailemaan, että saa edes perusasiat toimimaan :)
> Spotify ei myöskään tarjoa musiikin tuotantopuoleen mitään apuja.
En väitä, että se kaikkea ratkaisee, mutta kuluttajan näkökulman aika hyvin. Tämä onkin tärkeää, jotta saadaan markkinat luotua. Tuotantopuoli ym. voidaan kyllä ratkaista myöhemminkin.
> Palvelu ei voi olla toimiva, jos se käyttää DRM:ää. Tekniikkaa ymmärtävät ihmiset ovat tienneet tämän alusta lähtien, mutta jos selaat parin viime vuoden uutisia, havaitset, miten isot musakaupatkin ovat yksi toisensa jälkeen kuopanneet DRM:n.
Olen samaa mieltä, että DRM ei toimi, mutta palvelun tapauksessa siitä ei välttämättä tarvitse välittää. Erotuksena edelliseen, musiikkikaupat eivät myy palveluja vaan tuotteita (eli musiikkikappaleita). Itse kääntäisin lauseen mieluummin muotoon: 'tuote ei voi olla toimiva, jos se käyttää DRM-suojausta'. Ei kukaan (järkevä ihminen) osta tuotetta, jos sen normaali käyttö on estetty ja sen saa toisesta kaupasta toimivana ja parempilaatuisena tai kaverilta ilmaiseksi.
Palvelun tapaus on sen sijaan vähän kuin auton huoltosopimus. Voit toki itse säätää, korjata ja tunettaa, mutta jossain vaiheessa useimmat alkavat miettiä, että miksei anna em. operaatioita ammattimiehen tehtäväksi. Musiikkipalvelun tapauksessa maksat siis siitä, että ammattilaiset ylläpitävät musiikkikatalogia, jota voit vapaasti käyttää niin paljon kuin haluat. Jos palvelu lakkautetaan, niin sitten vain lopetat siitä maksamisen ja siirryt johonkin toiseen palveluun (ts. vaihdat huoltosopimusta). Tässä tapauksessa en keksi, mitä haittaa DRM:stä on? Jos oletetaan, että pystyisit sen kiertämään ja lataamaan Ogg Vorbis -muodossa olevat kappaleet omalle koneellesi, niin so what? Sitten joudut jälleen itse organisoimaan ja ylläpitämään musiikkikokoelmaasi, mikä oli juuri tilanne, joka haluttiin välttää (olettaen että ylläpito haluttiin ulkoistaa). Oleellinen pointti onkin, että ei DRM:stä Spotifyn tapauksessa ole haittaa, mutta toisaalta ei siitä myöskään mitään hyötyä ole. Uskonkin, että tulevaisuudessa Spotifyn DRM:stä saatetaan hyvinkin hankkiutua eroon. Palvelussa ei siis tarvitse olla DRM:ää, koska DRM ei tuo mitään lisäarvoa, mutta yleensä siitä ei tarvitse välittää.
Minusta tässä oli tärkeimmät
Minusta tässä oli tärkeimmät pointit ne, että palvelu kattaa kaiken, mitä levy-yhtiötkin tarjoavat. Toisaalta alkuperäinen kirjoittaja puhui EU-rahoituksesta, mikä on hyvä idea. EU tai valtio voi osallistua palveluun omalla panoksellaan vuosittain, kuten niitä tukiaisia nyt jaellaan muutenkin.
Mitä taas tulee Hannu Oskalan juttuun hinnoista, niin se laatuhan määräytyy aika lailla sijoitetun rahan mukaan, eikös? Tämä malli kuitenkin ratkaisisi artisin huolen: mistä rahat, jos ei levy-yhtiöstä riistosopimuksella? Valtion tai EU:n tukemassa palvelussa ei voisi olla riistosopimuksia. Ja mitä tulee voittoihin, niin kyllä tuollainen palvelu oikeasti voisi jakaa 90-95% voitoistaan tekijöille (huom. voitot on eri asia kuin tulot).
Mutta entäs sitten EU:n
Mutta entäs sitten EU:n ulkopuoliset bändit? Tai kuolleet ja kuopatut bändit?
Jos waretetaan ne
Jos waretetaan ne jatkossakin? ;-)
Lähinnä mää yritän täälläkin
Lähinnä mää yritän täälläkin tuoda esiin sen, että toi noin euro per lataus tyyppinen hinnoittelu ei ole vain ihan puskasta vetäisty numero, jolla sitten muusikot maksavat yksityisjettejä ja uima-altaitaan.
Se euro per biisi ja n. 15€ per levy perustuu osittain ihan oikeisiin kustannuksiin ja ihan kohtuullisiin tuotto-odotuksiin. Ei tässä suomalaisessa "musiikkibusineksessa" kukaan oleta mersulla ajavansa levyn tehtyään.
Jos koitetaan pitää
Jos koitetaan pitää keskustelua rakentavana, niin älä sinäkään ota artistien mersuja esiin, kun ei kukaan muukaan ole sitä vielä tehnyt. Kerrankin.
Eiköhän nuo hinnat perustu siihen, että ne ovat samat kuin mitä ne ovat aikanaan olleet niin älppäreillä, C-kaseteilla kuin CD:illäkin. Ja levyfirmat olettavat että ihmiset haluavat edelleen maksaa saman hinnan.
Minkä laskentakaavan mukaan biisejä ei ole varaa myydä halvemmalla, jos kustannuksista putoaa pois fyysinen media (CD), välikädet, fyysiset jakelukanavat ja levypomojen palkat?
Kaipa levy-yhtiöt ovat
Kaipa levy-yhtiöt ovat todenneet, että alelaareissa lojuvia levyjä, joiden hinta on se 3-8 euroa ei myydä merkittävästi enempää kuin 15-20 euron levyjä, jolloin hinnan alentamiselle ei ole perustetta. Kyllä bisneksessä varmasti osataan tehdä sen verran lineaarista optimointia, että todetaan tietyn hinnan ja myyntimäärän välisen balanssin tarjoavan paras tulo.
Olen itse tuottanut yhden lasimasterlevyn omakustanteena ja painatuksen hinnaksi tuli 1000 erän painatuksessa noin 1,3 euroa / levy. Tähän ei lasketa mitään muuta kuin pelkkä painatus, tein siis miksauksen, masteroinnin, äänityksen ja muun täysin itse. Tuo levykohtainen hinta laskee tietenkin painomäärien noustessa, mutta uskoisin, että alle euroon ei fyysinen painokustannus voi laskea.
Hannuhan on maininnutkin noiden ammattistudioiden ja masteroijien hintoja, eli riippuen siitä, kuinka monta päivää levyn vääntämiseen kulutetaan, nousevat kulut nopeasti levykohtaisellakin tasolla euroja, mikäli levyjen myynti pysyy sellaisena, ettei puhuta kymmenistä tuhansista kappaleista.
Mutta olen kyllä itse todennut, että ilman mitään ulkoisia studioita ja masterointiprosesseja on tänä päivänä mahdollista saada aikaiseksi ihan tavallisessa kotistudiossa varsin laadukasta materiaalia. Tämä tietenkin koskee lähinnä elektronista musiikkia, jos haluaa äänittää kunnon bändin rumpuineen kaikkineen niin studio on käytännössä pakko hankkia, mutta tietyt genret ovat aika riippumattomia käytännön järjestelyistä.
Mutta mitä enemmän välikäsiä, kerroksia ja järjestelyjä, sitä useampaan käteen yhdestä levystä saatu raha jaetaan ja katteen merkitys alkaakin kasvamaan nopeasti.
Fyysinen painatus voi olla
Fyysinen painatus voi olla jopa alle euron, mutta silloin painosmäärän pitää olla kymmeniä tuhansia. Kaikkein kalleinta on digipack pienellä 500-1000€ painatuksella.
Mutta olen kyllä itse
Mutta olen kyllä itse todennut, että ilman mitään ulkoisia studioita ja masterointiprosesseja on tänä päivänä mahdollista saada aikaiseksi ihan tavallisessa kotistudiossa varsin laadukasta materiaalia. Tämä tietenkin koskee lähinnä elektronista musiikkia, jos haluaa äänittää kunnon bändin rumpuineen kaikkineen niin studio on käytännössä pakko hankkia, mutta tietyt genret ovat aika riippumattomia käytännön järjestelyistä.
Tämä pitää paikkansa. Jos äänilähteet ovat digitaalisia/sähköisiä ei esim. akustiikalla tai mikkien/etusten laadulla ole niin suurta merkitystä. Ja ylipäätään hierominen on helpompaa.
Matti myös unohtaa tässä että kaikki eivät myöskään osaa kaikkea. Vaikka itsekin hallitsen ainakin jollain tapaa kaikki tuotannon vaiheet en uskottele todellakaan itselleni osaavani niitä kaikkia hyvin. Ulkopuolisilta käsiltä ja korvilta ostetaan nimenomaan osaamista jota itsellä ei ole. Ihmisen ikä ei riitä kaiken hallintaan!
Tuo on hyvä pointti, vaatii
Tuo on hyvä pointti, vaatii kyllä melkoista paneutumista jos mielii itse hoitaa kaiken äänityksestä miksaukseen ja masterointiin asti. Jokainen osa-alue edellyttää hieman erilaista lahjakkuutta ja viitseliäisyyttä ja panostamista, eikä kaikkeen tosiaankaan voi riittää aika jos haluaa vielä lisäksi soittaa ja tehdä ehkä elämässä muutakin kuin nyhertää studiossa :)
Itse olen joutunut tyytymään siihen, että en juuri mitään osaa, mutta lopputulos saa kelvata.
@kman: fyysisen median
@kman:
fyysisen median kustannukset ovat olleet jo pitkään aivan marginaaliset. Vain n. 2-5% kaupassa myytävän tuotteen hinnasta.
Olen yrittänyt tässä threadissa tuolla ylempänä tuoda niitä talouden lainalaisuuksia ja tarvittavia pääomia esille.
"Välikäsien" tippumista ei välttämättä nettiaikanakaan tapahdu ihan niin paljon kuin uskot. Ottaa se Spotify ja Jamendokin omansa välistä. Ja verottaja.
[OT] Varmaan ensimmäinen
[OT]
Varmaan ensimmäinen kerta kun näen sivistynyttä keskustelua aiheesta, joka ei käsittele pelkästään eettisiä kysymyksiä. Kiitokset Oksalalle toisen näkemyksen tarjoamista.
[/OT]
Kannattaa muistaa, että spotifykin rupeaa myymään palvelua kännyköille. Kyse ei välttämättä ole tulevaisuudessa pelkästä mainosrahoituksesta, jos tällaisia maksullisia palveluita kehitetään lisää ja ihmiset haluavat käyttää niitä. Spotify ei varmasti tuo niin paljon rahaa artisteille, kuin vanhat mallit mutta se on sentään askel siihen, että ihmiset vaihtavat lailliselle tielle takaisin. Itse olen ainakin havainnut tällaista omassa ystäväpiirissäni.
Sensuroitua aktivismia
Kierrä sensuuri | tai käytä proxya
Oskala, ei Oksala
Tombooo: Oskala, ei Oksala ;-)
Tässä mainittu herra Oskala musisoimassa Korpi Ensemble yhtyeessä (se komea rillipäinen mies harmonikan takana ;-) :
Suomen Sotify? Hitlantis
Tämmöinen uutinen osui silmään.
"Hitlantis on indie-musiikin Spotify".