Piraattiliiton sivuilla on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua musiikkibisneksestä ja sen tulevaisuudesta. Tässä oma mahdollisimman neutraaliksi ja faktuaaliseksi tarkoitettu tiivistelmäni siitä, millaisena itse näen nykytilanteen ja sen seuraukset kaupallisen musiikkituotannon reunaehdoille. Toivottavasti se herättää ajatuksia ja virittää lisää kiinnostavaa jatkokeskustelua.

Vanha kaupallisen julkaisemisen malli perustui siihen, että ihmiset kuuntelivat muutamien eri radioasemien soittolistoja, joiden kautta he tutustuivat tiettyihin kaupallisiin artisteihin, kiinnostuivat heidän musiikistaan ja kävivät kaupasta ostamassa heidän CD-levyjään. Radioasemien soittolistoista päättivät muutamat toimittajat, joihin levy-yhtiöiden oli helppo pitää yhteyttä, ja joiden valintoihin niiden oli helppo vaikuttaa.

Nykyisin ihmiset kuuntelevat yhä vähemmän radiota ja yhä enemmän nettiä: sosiaalisten musiikkisivustojen personoituja 'radioita', automaattisia genre-streamejä, yksityisten kuuntelijoiden laatimia soittolistoja. Netin kautta ihmiset tutustuvat sekä kaupallisiin että epäkaupallisiin artisteihin, kiinnostuvat heidän musiikistaan, ostavat mitä haluavat ja voivat, ja lataavat tai streamaavaat loput ilmaiseksi.

Kaikki kaupalliset julkaisut ovat kuultavissa streameinä, ladattavissa ilmaiseksi vertaisverkoista sekä ostettavissa johonkin hintaan verkkokaupoista CD-levyinä, tiedostoina tai molempina. Kaikki epäkaupalliset julkaisut ovat sekä kuultavissa että ladattavissa ilmaiseksi sosiaalisilta musiikkisivustoilta ja ladattavissa ilmaiseksi vertaisverkoista. Osaan netin sosiaalisista medioista voi vaikuttaa promootiorahalla, osaan ei. Netin ulkopuolisia kanavia kuten radiota, televisiota ja painettuja lehtiä voi vielä jossain määrin käyttää kaupalliseen hypettämiseen, mutta niiden teho netissä aikaansa viettäviin ikäluokkiin on huono. Osa netin musiikkisivustoista on erikoistunut kaupalliseen musiikkiin, osa epäkaupalliseen, osa sallii molemmat. Radiotoimittajien kaltaisia promootion kohteita ei enää ole. Vertaisverkkoihin ei voi vaikuttaa kaupallisesti mitenkään, ja niiden käyttäjille on sinänsä yhdentekevää, onko kiinnostavan musiikin lähde kaupallinen vai epäkaupallinen – tarjonnassa eri lähteet näyttäytyvät yhtenä juoksevana uusien ja vanhojen julkaisujen virtana. Uudet kaupallisen julkaisemisen mallit joutuvat toimimaan näillä reunaehdoilla, koska sekä sosiaaliset musiikkisivustot että vertaisverkot ovat tulleet jäädäkseen.

Kaikki ikäluokat käyttävät nettiä, ja kaikista ikäluokista löytyy laajaa kiinnostusta musiikkiin, aktiivisimman kärjen ollessa ehkä nuoremmissa ikäluokissa, joilla on eniten vapaata aikaa musiikin kuunteluun ja netissä surfaamiseen. Rahaa kaupalliseen musiikkitalouteen voi virrata ainoastaan ihmisiltä, joilla sitä on, ja eri ikäluokkien ostovoimat ovat erilaisia. Murkut ja teinit ovat persaukisia, opiskelijat lähes persaukisia, työmaailmaan ehtineet kasvavassa määrin ostovoimaisia vanhempia ikäluokkia kohti mentäessä. Nuoremmat persaukiset ikäluokat hyödyntävät maksimaalisesti netin ilmaislähteitä, ja ostovoiman kasvaessa mukaan tulee myös kaupallisten palveluiden käyttö. Nuorten persaukisten netinkäyttäjien ryhmään sisältyvät myös liki kaikki aktiiviset nuoret musiikinharrastajat, joiden joukosta kehittyvät myös tulevaisuuden ammattimuusikot ja ammattituottajat. Netti tarjoaa kaikille heille paitsi rajattomasti ilmaista musiikkia myös ilmaisia musiikkisoftia, äänimateriaalia, kontakteja ja julkaisukanavia.

Verrattuna 20 vuoden takaiseen tilanteeseen netti on korvannut täysin radion ja tietokone on korvannut täysin kopioivat kasettinauhurit. Netin ansiosta musiikkitarjonta on ainakin tuhatkertaistunut (Spotifyn 6 miljoonaa biisiä vs. radion soittolistan sata biisiä vs. paikallisen supermarketin muutama sata erilaista CD-levyä) ja samalla muuttunut globaaliksi ja kaikkialle ulottuvaksi. Laajakaistan, digitaalisten musiikkiformaattien ja halpojen massatallennusmedioiden ansiosta yksityisten kopioiden laatu on muuttunut täydelliseksi, kopiointi salamannopeaksi ja tallennus lähes ilmaiseksi. Yksityiset musiikkikirjastot ovat yksilön ostovoimasta riippumatta tässä vaiheessa jo satojen tai tuhansien albumien luokkaa, ja kannettaviin soittimiin mahtuu satoja albumeita ja siihen vielä elokuvia päälle. Soittimet kopioidaan täyteen ostovoimasta riippumatta, ja persaukisissa ikäluokissa kopiointilähteen laillisuus tai laittomuus on toissijainen asia. Uudet kaupallisen julkaisemisen mallit joutuvat toimimaan myös näillä reunaehdoila, koska netin musiikkitarjonta vain kasvaa, koska tiedonsiirtonopeudet vain kasvavat, koska tallennusmedian hinta vain halpenee, ja koska kannettavien soittimien kapasiteetti vain kasvaa.

Musiikin kaupallinen massajakelu siirtyy vauhdilla aineellisista CD-levyistä aineettomiin tiedostoformaatteihin, ja musiikin epäkaupallinen massajakelu tapahtuu jo täysin aineettomasti. CD-levyille riittää massamarkkinoita vielä ainakin muutamiksi vuosiksi olemassaolevan soitinkannan ja tietokoneiden levyasemien vuoksi, mutta kysyntää voi pitää jatkossa yllä vain alentamalla hintoja. Tiedostokaupassa on jo toimivat massamarkkinat, mutta niiden hinnotteluperusteita ja hintatasoa haastavat kaiken aikaa ilmaiset kuuntelupalvelut, ilmainen vertaisverkkotarjonta sekä kuluttajien muuttuvat kulutustottumukset. Musiikkia kulutetaan paljon, ja yhä useammat kuluttajat ostavat kaupallisen musiikkinsa mieluummin edullisena kiinteän hinnan palveluna tai edulliseen tukkuhintaan kuin kalliina yksittäiskappaleina. Kaupallisten julkaisijoiden on vähitellen sopeuduttava myös näihin reunaehtoihin, sillä musiikin massajakelun tulevaisuus on aineeton, ja kallis kappalehinnoittelu soveltuu vain kaupallisen musiikin pienkuluttajille.