"Tekijänoikeudet ja sananvapaus"
nimim. Henull:
Tekijänoikeudet ja sananvapaus
Ihmisoikeuksia ja sananvapautta on tallottu tekijänoikeuksien nimissä jo aivan liikaa. Itse olen suhteellisen normaali suomalaisnuori: käytin p2p-verkkoja niin kauan kuin se oli laillista ja löysin monia mielenkiintoisia henkilöitä, joista osaan olen vieläkin yhteyksissä - tosin muissa merkeissä kuin p2p-asioissa. Lex Karpelan astuttua voimaan lopetin Direct Connect -hubeilla oleskelun ja poistuin BitTorrent-yhteisöistä sanktioiden pelossa, uskoakseni tein siinä viisaasti. Lex Karpela sai kuitenkin minut kiinnostumaan Suomen laista, ihmisoikeuksista länsimaissa ja normaalituloisten ihmisten vaikuttamismahdollisuuksista Suomen lainsäädäntöön. Olen tutkinut monia julkisia oikeuden pöytäkirjoja tekijänoikeusoikeudenkäyntien jäljiltä, ja olen lukenut päivittäin Digitodayn ja Afterdawnin uutiset kerätäkseni päähäni kaikki mahdolliset ennakkotapaukset, tuomiot ja porsaanreiät. Nykyään toimin lähinnä hiljaisena tutkijana ja tiedon kerääjänä, aikomuksenani opiskella tulevaisuudessa lakia, voidakseni edes jotenkin auttaa ihmisiä tässä asiassa.
Tekijänoikeusrikkomusten tuomiot ovat asia, joka pitää minut aktiivisena. 500.000 dollaria ja 4 vuotta ehdotonta vankeutta siitä, että olet jakanut ihmisten tuottamaa materiaalia ilmaiseksi ihmisille, joilla ei olisi muuten varaa tai mahdollisuutta tutustua uusiin artisteihin tai vanhojen artistien uusiin tuotantoihin?
Toinen asia, joka motivoi minua tutkimuksissani, ovat ihmisoikeudet. En voi yksinkertaisesti ymmärtää, miksi demokratiassa hyväksytään sensuuria, sananvapauden riistämistä ja omaistusoikeuden rikkomuksia. YK:n allekirjoittaman ihmisoikeuksien julistuksen 17. artikla kuuluu: "1. Kullakin on oikeus omaisuuteen yksin tai yhdessä toisten kanssa. 2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan." Tätä oikeutta rikottiin hyväksymällä 5.10.2005 uusi tekijänoikeuslaki. Tiedän, että näihin artikloihin saa tehdä poikkeuksia, jos suurin osa kansasta on niiden puolella. Tietääkseni tekijänoikeuslaista ei kuitenkaan järjestetty kansanäänestystä, ja tutkimustenkin mukaan suuri osa suomalaisnuorista käyttää p2p-verkkoja. Laillisesti tienaamalla rahallasi ostamasi cd-levy ei olekaan enää lain mukaan omaisuuttasi, vaan se säilyy artistin, vai pitäsikö sanoa artistia edustavan tekijänoikeusjärjestön, kuten Teoston tai Gramtexin omaisuutena. Mikäli ostamassasi levyssä on kopionestosuojaus, et saa purkaa sitä, etkä saa myöskään neuvoa ystävääsi siinä, kuinka hän saisi oman suosikki-cd:nsä tietokoneellaan kuunneltavaan muotoon. Toisin sanoen kyseinen levy on ostajan kannalta viallinen. Tämä loukkaakin jo ihmisoikeuksienjulistuksen 19. artiklaa: "Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä."
Mikään ei ole toimivassa demokratiassa tärkeämpää kuin sananvapaus ja tiedon kulku, sillä jos sananvapautta rajoitetaan, ei kansan mielipide välttämättä enää tulekaan esille. Ja jos tietoa sensuroidaan jonkun tahon toimesta - mihin myös on viime aikoina ryhdytty - kansa voi saada vääriä käsityksiä asoista, ja kansan mielipidettä voidaan ohjailla - tai niin ainakin kuvitellaan. Mutta kansa ei ole tyhmää ohjailtavaa massaa, se osaa myös ajatella itse, tai näin ainakin toivon. Toivottavasti jokainen meistä ajattelee näitä asioita myös tulevaisuuden kannalta. Sillä tulevaisuudessa tulee Internetillä olemaan nykyistäkin merkittävämpi asema tiedonvälityksessä ja keskustelun kanavana. Jos valtio, tekijänoikeusjärjestöt tai poliisi pääsevät päättämään, mikä on Internettiin sopivaa materiaalia, elämme pian maassa, joka muistuttaa huomattavasti Neuvostoliittoa.
Viime aikoina on EU:n puitteissa noussut esille erityisesti erinäisten dollarinkumartajien ajama IPRED2-direktiivi. Siihen liittyvään taisteluun minun miekkani ja kilpeni eivät enää riitä, joten voin vain toivoa, että EU-parlamenttiin valitut ihmiset ajattelevat äänestysvaiheessa muutakin kuin rahaa, esimerkiksi ihmisiä. Toisaalta meissä jokaisessa piilee pieni masokisti, ja haaveissani toivon, että kaikki nämä Teostosaurus Rexin ja sen kavereiden ehdotukset menisivät läpi, ja että IPRED2 direktiivi otettaisiin käyttöön sellaisenaan. Olisipahan ainakin hauska nähdä eduskunnassa istuvien ilmeet, kun he toteaisivat, että "kukas nyt maksaa verot, kun kaikki vartijoita myöten istuvat vankilassa".
Lopuksi haluan nostaa hattuani Turre Legalille, EFFI:lle ja Jyrki Kasville, jotka väsymättömästi ajavat ihmisten etuja. Toivottavasti voin jonain päivänä olla avuksi edes jollekin edellämainituista tahoista.
(Tämä essee voitti toisen palkinnon Piraattiliiton kirjoituskilpailussa)
- Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
- (luettu 2789 kertaa)
![Syndicate content](/misc/feed.png "Comments for "Tekijänoikeudet ja sananvapaus""){kind=small}
Kommentit
Loistava kirjoitus. Ilman
Loistava kirjoitus. Ilman että ottaa huomioon edes kirjoittajan ikää. Jos ottaa huomioon kirjoittajan iän, niin aivan upee kirjoitus.
"Piraattiliitto julistaa kaikille 1.1.1989 tai sen jälkeen syntyneille"
Juridisestikin 9 arvoinen. Ehkä pienen pieniä asiavirheitä. Jos ottaa huomioon kirjoittajan iän, niin 10 arvoinen ehdottomasti. Tosi lahjakasta tulkintaa. Asioihinkin on perehdytty tosi hyvin.
Tuo jos oikolukisi tekstini, niin wot, mainiota.
Asiallisesti tuota Jyrki Kasvin osuutta funtsin. Kovaa meteliä se piti mm. lapsipornolain vastustamisesta. Ja varmasti sai monta ääntäkin sen takia. Päivänä jona siitä äänestettiin, Jyrki Kasvi ei "kerinnyt" paikalle. Hän ei myöskään saanut yhtään kolleegaansa vastustamaan kyseistä lakia, vaan se äänestettiin yksimielisesti hyväksyttävästi. Kukaan ei vastustanut, ei yksikään Jyrki Kasvin puoluetoveria eikä kukaan muukaan.
Nuuh nuuh, haiseeko täällä joku ?
EFFI....no juu, joskus ihmettelen miksi se ei vetoa asioihin kun sitä kuullaan lakikäsittelyjen yhteydessä. Perustuslakiin voisi vedota enemmän. Itse asissa joskus ihmettelen EFFIn toimintaa tosi paljon ja mietin että kenen puolella se on ja m$ksi se on.
Turre Legal...no juu. Heidän kannattaisi selvittää itselleen, että mikä ihmeen "yhteisvastuu kohtuulliseen hyvitykseen". Sellaista kun ei laki tunne. Toki siihen voi suostua, mutta onkohan se vaan järkevää....Yhteisvastuun vahingonkorvaukseen laki tuntee, mutta ei yhteisvastuuta kohtuulliseen hyvitykseen. Sääliksi käy finreactor tyyppejä, kun makselevat noita yhteisvastuullisia....Onneksi lakimiehillä on vastuuvakuutukset.
Suurin pelkoni, että piraattiliitto häviää olemasta joku päivä. Samalla tavalla kuin "Emme osta kopiosuojattuja levyjä adressi yksi päivä....Siinä taisi olla yli 14 000 nimeä ja se vaan hävisi yksi päivä...
Jos minä olisin syytettynä P2P-käytöstä, kiistäisin syytteet seuraavilla 300 perusteella ( OSA II )
Tietoa ei voi omistaa.
Suomen perustuslaki 12§:
"Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."
Nyt herää kysymys, että mitä on "tieto" ja "muut viestit". Missä vaiheessa jonkin informaatio x, poistuu sananvapauden piiristä? Tämä on hyvin tärkeä kysymys, koska loppujen lopuksi, se määrittelee mitä tietoja voi ihminen lähettää toiselle. Jos oletusarvoisesti sanotaan että kokoelma tietoa (esim. kirjaimia tietyssä järjestyksessä, eli siis vaikka e-kirja) ei kuulu sananvapauden piiriin, niin missä se raja menee? Mikä bittijono kuuluu sananvapauden piiriin ja mikä bittijono kuuluu tekijänoikeuden piiriin? Tähän kysymykseen kuuluu tiiviisti myös immateriaalioikeudet. Eli ei-fyysisten bittijonojen omistus. Käytännössä siis tiedon omistus. Jos joku ihminen opettelee vaikka novellin ulkoa, pilkulleen ja kertoo sen ulkomuistista toiselle ihmiselle, rikkooko hän silloin tekijänoikeuksia? Täsmälleen sama tilanne on kun joku lähettää tämän saman tiedon tietoverkon välityksellä. Pitääkö tällöin ihmiseltä takavarikoida aivot?
Jos itse tietoa voisi omistaa, se väkisinkin johtaisi täysin absurdiin tilanteeseen. Pelkästään tieto siitä kuinka viljellä maata, voisi kuulua tekijänoikeuden piiriin. Tai tieto, kuinka rakentaa sähkögeneraattori.
Tilanne ajautuu väkisinkin tilanteeseen, jossa kahden tai useamman yksityisen ihmisen tiedonvälitystä ei voida estää, mikäli halutaan sanoa että on sananvapaus.
Kaupallinen tiedonvälitys, ei taas kuulu tähän. Kaupallisessa tiedonvälityksessä ihminen tai yritys itseasiassa ostaa palvelua saada tietoa, ei itse tietoa. Joten on perusteltua, että myös tiedon luojat tästä saavat rahaa. Tähän voidaan sanoa, "mutta jos tieto on ilmaista, miksei tiedon myyjä toimiva yritys voisi hankkia näitä tietoja ilmaiseksi?", koska yritys ei ole ihminen, eikä yrityksillä ole sananvapautta. Kansalaisilla on.
Tuo pohdiskelu sananvapaudesta
menee aika paljon sellaisen filosofioinnin pussiin, jossa halutaan perustella oikeus levittää toisen luomaa tekstiä, musiikkia, tai muuta. Pelkkää sanakikkailua, ei rehellistä asian tarkastelua, moraalisesti vastuuta pakenevaa. Olkoot tuosta vaikka kuinka moni kanssasi samaa mieltä, ei se todista mitään. Joka tapauksessa tilanne on, että otat omavaltaisesti, toisen lupaa kysymättä hänen työnsä ja laitat sen maksuttomaan jakeluun.
Sananvapaus on sitä, että saa itse muokata mitä ikinä haluat, mutta et saa ottaa toisen tekelettä ja sitten levittää sitä. Se on tekijän sananvapautta ja hänellä on oikeus päättää siitä, sen julkaisemisesta ja julkaisematta jättämisestä.
Ei sananvapaus tee tiedon hankintaa ilmaiseksi. Joku tekee työn, hän ottaa siitä työstä maksun, kuten kuuluukin. Jos haluat vapaasti levittää toisen tekemän työn tuloksen, pitää sinun maksaa koko työ. Normaalimpaa on, että kukin tuotteen hankkija maksaa pienen summan. Jos kukaan ei maksa, voisi sanoa, että tekijän työn tulokset on varastettu, sillä hänen oikeutensa työhänsä, tuotteeseensa on poljettu tuhannen paskaksi. Jos joku on tästä eri mieltä, hän voi seuraavan kerran palkkapäivänä kertoa työnantajalleen, että hänelle ei tarvitse maksaa.
Artikkelissa tulleet seikat noista levyjen suojauksista ovat ihan asiaa. Ne ovat naurettavia, monestakin syystä, mutta merkittävimpiä ovat kuluttajien elämän hankaloittaminen, musiikin laadun heikkeneminen (ehkä kaikki eivät kuule, mutta se on heikentynyt) ja kamalasti laittaa rahaa, jonka kuluttajat maksavat, suojaukseen, joka ei kumminkaan käytännössä suojaa siltä miltä muka halutaan suojata.
Netissä vapaa jakelu pitää olla vapaa jo siksikin, että ei sitä voisi estää millään muulla kuin massiivisella valvonnalla. Se valvonta taasen olisi tuhannesti suurempi haitta kuin tekijänoiekusrikkomukset myös kulttuurille, koska siitä tulisi valvontakoneisto tulevaisuuden idioottien käyttöön.
Tekijän pitää saada työstään korvaus, teoksille ei voi alkaa keksimään omin nokkineeen jakelusysteemeitä, jos ne eivät ole itse tehtyjä. Siitä ei pääse mihinkään, ellei kannata mielivaltaa ja itselleen oikeutta päättää toisen työstä.
Levy-yhtiöistä viis, jos niitä ei kaivata, niin sitten ei kaivata, se on elämän realiteetti. Voi jopa olla musiikin etu, jos levy-yhtiöiden bisnesbroilerit eivät sotke taiteen vapaata esille pääsyä puuttumalla siihen. Sitä puuttumista ne ovatkin jo tehneet pitkään ja taidetta se ei ainakaan ole auttanut.
Kyse on taiteilijoista, joiden työ on työtä siinä kuin jokin muukin, tosin paljon vaativampaa kuin useimmat työt. Lisäksi hyvin epävarmaa, joskus tuote onnistuu, joskus ei ja se mikä onnistuu, maksaa hänen elämänsä. Mutta miten, jos ihmisten ajattelutapa on, että heidän ei tarvitse mitenkään maksaa mitään kyseessä olevalle taiteilijalle.
Käsittäisin asian niin, että vapaa levitys toimisi musiikin kohdalla, jos ihmisten moraali olisi nykyitä korkeampi, eli siitä mistä pidetään ollaan halukkaita maksamaan ihan vapaaehtoisesti, vaikka musiikki olisi ollut kotona kovalevyllä vaikka kuukausia, ennen kuin sitä on kuunneltu ja tykätty. Ihmisillä on vaan useimmiten sellainen heikohko moraali, jossa kun maksaa ihan vähän, kuvitellaan, että johan tässä on maksettu. Tämän puolen jos saa korjatuksi asialliselle tasolle, koko kuvio muuttuu. Mutta siihen vaadittaisiin hyvin vastullinen ihminen, jonka tulemus ei ole tällä vuosisadalla näillä näkymin. Vai olisinko liian pessimistinen.
Ei se mitään sanakikkailua
Ei se mitään sanakikkailua ole, siinähän se sanotaan aivan suoraan: oikeus julkaista ja vastaanottaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ei missään sanota, että viestien sisällön pitäisi olla itse tuotettuja (mikä olisikin hassua). Tekijänoikeus on rajoitus sananvapauteen. Ei tässä olla mitään kenenkään käsistä riistämässä, kysehän on tiedosta joka on vapaasta tahdosta jo levitetty julkisuuteen. Miten kenelläkään voi olla oikeus estää muita käyttämästä julkista tietoa? Jos naapurisi rakentaa itselleen pihakeinun, pitäisikö hänellä olla oikeus kieltää sinua rakentamasta siitä kopiota omalle pihallesi?
Työstä saadaan maksu sopimuksen mukaan. Ilman sopimusta ei voi olettaa, että työstä saa yhtään mitään. En vaadi palkkapäivänä työnantajalta mitään muuta kuin sen mitä sopimuksessa jossa on kummankin nimi alla lukee. Jos tätä sopimusta ei ole tehty, edes sanallisesti, ei työnantaja ole myöskään velvollinen maksamaan.
Se montako ihmistä on jotain mieltä, ei tietenkään muuta objektiivisia faktoja suuntaan tai toiseen, mutta demokratiassa enemmistöllä on oikeus olla sitten vaikka väärässä.
Jos taiteilija ei pysty hankkimaan elantoa taiteellansa, täytyy hänen sitten hommata joku toinen työ siihen lisäksi, tai vaihtaa alaa ja jättää taiteilu harrastukseksi. Niinhän kaikki muutkin ihmiset tekevät?
Sanakikkailua nimenomaan
Ensinnäkin tuo tulkintasi ei ole lain hengen mukainen.
Toisekseen olet aika julmalla tavalla valmis korvauksetta viemään toisen ihmisen työn tuloksen ihan vain itsekkäistä lähtökohdistasi.
Jos sinä levität toisen tekemän työn ilmaiseksi, tekijällä ei ole enää mahdollista saada myydyksi tuotettaan millään hinnalla. Viittauksesi siihen, että työstä saadaan maksu sopimuksen mukaan, toteutuu juuri tekijänoikeuslain kautta. Sillä määritellään, että taiteilijan teoksella on sellainen suoja, että sen levittäminen on taiteilijan kanssa sovittava.
Tarjoat lääkkeeksi sitä, että menee töihin sitten. Näin ne taitelijat tekevät, joiden teokset eivät johda tuloihin, mutta syynä ei ole heidän teostensa ilmaisjakelu ilman taiteilijan lupaa. Sinä haluat ottaa omiin käsiisi päätökset heidän työstään ja jaella niitä ilman, että taiteilija saa mitään siitä. Ja sitten sanot, että mene töihin.
Muihin ihmisiin vertaaminen on paikallaan vain sitten kun muilla ihmisillä on vastaanvanlaisia tuotteita, siis tekevät ison työn saadakseen valmiiksi yhden teoksen, jonak sinä haluat sosialisoida ja jättää tekijän ilman oikeuksia työnsä suhteen. Jos sinä suostut olemaan palkan maksun mielivallan alla, sitten olet samassa asemassa, kuin mihin haluat toiset suistaa.
Missä mielessä tulkinta ei
Missä mielessä tulkinta ei ole lain hengen mukainen?
Toisekseen, kysymys ei todellakaan ole minkäänlaisesta itsekkyydestä, vaan siitä ajatuksesta, että kyseisten nykyaikaan sopimattomien rajoitusten poistamisesta olisi selkeää hyötyä lähes kaikille.
Laki ja sopimus on eri asioita. Sopimuksen voi tehdä vain lain puitteissa. Suomessa laki menee kaikenmaailman lisenssiehtojen edelle. Jos laki sanoo että teoksesta saa valmistaa kopioita yksityiskäyttöön, niin silloin näin on vaikka lisenssiehdot ("sopimus") sen kieltäisi. Samoin jos laki nykyaikaistetaan siten että se sallii epäkaupallisen kopioinnin, niin silloin tämäkin pitää vaikka lisenssissä sitä yritettäisiin kieltää. Se on toki totta, että mikäli on suunnitellut liiketoimintansa nykylain pohjalta, niin olisi tietyllä tavalla "paskaa säkää" että sitä muutettaisiin, mutta ei tällä perusteella voi lakimuutosta estääkkään, koska muuten lakeja ei voisi muuttaa koskaan. Lakimuutoksen jälkeen pelisäännöt olisivat taas selvät kaikille, ja kyseisellä alalla liiketoimintaa harkitsevat voisivat ottaa ne alusta asti huomioon tehdessään päätöksiä.
Tekijänoikeuslain oikeutuksessa lähdet muutenkin liikkeelle vasta päättelyketjun puolesta välistä. On totta että tekijöille on aikanaan myönnetty tämä rajoitettu etuoikeus, mutta onkin oleellista huomata miksi näin on tehty. Siksi, että aikanaan on katsottu, että tekijöiden kannustamisesta tekijänoikeuden kaltaisella ylimääräisellä etuoikeudella on enemmän yhteiskunnallista hyötyä kuin haittaa. Mutta juuri tältä osin maailma onkin muuttunut radikaalisti. Siinä missä ympäristö edellyttäisi huomattavasti sallivampia rajoituksia, on niitä päinvastoin jatkuvasti vain kiristetty. Voi olla, että lain säätäminen oli aikanaan perusteltua, mutta nykyään tilanne on täysin eri. Tänä päivänä kyseisen etuoikeuden ylläpitämisestä on enemmän yhteiskunnallista haittaa kuin hyötyä. Kukaan tuskin voi väittää, että maailmassa olisi huutava pula sisällöstä, pikemminkin runsauden pula, joten voi perustellusti sanoa että tekijänoikeuden kaltainen bonus ei ole enää välttämätön.
Pitää muistaa, että lakien on tarkoitus hyödyttää koko yhteiskuntaa, ei pönkittää jonkun yksittäisen edunsaajaryhmän intressejä.
Syyllistäminen ja ruikutus eivät auta
Kiusankappale: "Toisekseen olet aika julmalla tavalla valmis korvauksetta viemään toisen ihmisen työn tuloksen ihan vain itsekkäistä lähtökohdistasi."
Tämä on minun mielestäni aika hassu argumentti. Ei se musiikin lataaminen netistä ole normaalille p2p-käyttäjälle yhtään sen kummallisempi asia kuin mitä oli musiikin äänittäminen radiosta aiemmille sukupolville, turha siitä on ketään yrittää syyllistää. Tämä uuden vuosituhannen radio nyt vain on siinä suhteessa huomattavasti parempi kuin se perinteinen radio, että täältä saa kuultavakseen sen biisin tai levyn jota haluaa kuunnella silloin kun sen haluaa kuunnella, ja vielä paremmassa laadussa. Tämähän on hienoa asia, erinomaista teknistä kehitystä! Se, että tällaiset uudet runsauden markkinat pakottavat aiemmin kalliiseen niukkuuteen liiketoimintansa perustaneet toimijat uusimaan liiketoimintamallejaan, ei ole kuluttajan vika. Tekniikka kehittyy, maailma muuttuu. Levyteollisuus olisi voinut lähteä positiivisella tavalla kehittämään liiketoimintaansa vertaisverkoissa jo vuonna 2000, jolloin se olisi voinut ostaa Napsterin ja alkaa tekemään sillä rahaa. Tyhmyyttään se sen sijaan tappoi Napsterin ja tyhmyyttään se on taistellut väistämätöntä vastaan oikeussaleissa jo kohta kahdeksan vuotta sen sijaan että olisi käyttänyt aikansa ja resurssinsa väistämättä edessä olevaan uusiutumiseen. Tällä välillä levyteollisuudesta riippumattomat ohjelmistokehittäjät ja kuluttajat itse ovat vieneet uutta infrastruktuuria eteenpäin, jolloin ollaan päädytty tilanteeseen, jossa kukaan ei enää oikeastaan edes kaipaa levyteollisuutta, ainakaan perinteisessä muodossaan.
Sinun on myös hyvä tiedostaa, että monet piraatit kyllä käyttävät rahaa konserteihin ja jopa CD-levyihin ja maksulliseen online-musiikkiin. Pointti on vain siinä, että he eivät tee sitä pakosta ja uhkausten ansiosta vaan siksi, että haluavat tehdä niin. Kun keinotekoinen niukkuus poistuu eikä sitä voida enää edes juridisin uhkauksin ylläpitää, tuotteiden myyjien on pakko alkaa pelata runsauden markkinoiden ehdoilla. Kaikki syyllistämiset ja ruikutukset ovat siinä tilanteessa täysin turhia. Ainoa mikä toimii, on tarjota kuluttajille riittävän hyvä tuote tai palvelu riittävän edullisella hinnalla, niin että se on houkutteleva myös runsauden keskellä. Samalla on muutenkin oltava kekseliäs liiketoimintamalliensa suhteen, niin että sitä rahaa voi kerätä myös jostain muualta kuin itse äänitteestä.
Niin se kuitenkin on
En ajatellut tuossa pelkästään musiikkia, ihan vain sivumennen sanoen.
Syyttäminen ja ruikutus ei auta? Missä se ruikutus oli. Ei ollut syytöstäkään, oli toteamus siitä mitä joku halusi tehdä.
Toisekseen tuo otsikkosi kuulostaa omavaltaiselta, "...ei auta", minä otan kumminkin. Niinkö?
En vastusta tiedostonjakoa jo siksikin, että ei sitä voi estää. Enkä pidä sitä sen kummempana kuin radiosta nauhoittamista, erotuksena on kyllä laatu, mutta se ei varmaankaan ole ratkaiseva seikka.
Vastustin sitä, että henkilö esitti tekijän olevan oikeudeton ja lainsuojaton teostensa suhteen heti kun teos on julkaistu, siis tekijällä ei ole mitään oikeuksia oman työnsä tulokseen.
Se on totta, että monet ostelevat teoksia vaikka ne voisi saada ilmaseksikin, mutta vain jotkut. Itseasiassa varsin monilla on mielihalu antaa jotain takaisin. Sitä puolta voisi kehittää antamalla mahdollisuus maksaa taiteilijalle suoraan. Maksaminen taiteilijalle ostamalla levy, ei paljoa taiteilijalle anna.
Näissä keskusteluissa, kuin myös piraattiliiton esityksessä, hehkuu eniten sellainen henki, että teokset sosialisoidaan välittömästi, eli taiteilijalla ei ola sananvaltaa oman työnsä tulosten käytössä.
Kerropa koska joku on ostanut pakosta ja uhkausten ansiosta, jos jätämme valtion ja kirkon uhkaukset väliin.
Tekniikan mahdollistama teko ei ole mitenkään automaattisesti oikea. Se ei siis tee tekoa oikeaksi. Tekniikka ei ole argumentti jos puhutaan oikeasta ja väärästä.
Oikein on saada ja sitten vastaavasti antaa takaisin jotain, eli käytännössä oikein on voida saada teoksia ja oiekin on sitten maksaa niistä. Kuinka se järjestetään käytännön tasolla, on oikeastaan epäolennaista, jos tuo toimii.
Mikä on luultavasti odotettavissa musiikin puolella, on levy-yhtiöiden muuttuminen, tai kuolema, joka tapauksessa tulee lyhyempi etäisyys taiteilijan ja kuluttajan väliin. Tarjonta luultavasti monipuolistuu ja monet taiteilijat alkavat tehdä sitä mitä halusivat sen sijaan, että olisivat levy-yhtiöiden muokattavissa. Suora myynti kuluttajille tulee kasvamaan hyvin paljon, myös niin, että kuluttaja itse päättää paljonko haluaa antaa, siis kaikkea kokeillaan, se mikä tuottaa taiteilijoille parhaiten, tulee sitten normiksi. Koska taiteilijat eivät tuota tee itse, tulee siihen joku myymään, joko muuttunut levy-yhtiö, tai sitten ihan uusi tekijä. Olisin myös valmis ennustamaan, että kappaleiden hinnat tulevat laskemaan ja tulee olemaan suurempi variaatio yksittäisten kappaleiden hinnoissa. Ihan heittona esimerkiksi halpa kappale maksaisi 10 senttiä ja kalleimmat 60 senttiä.
Kauppa on taiteilijoiden ja kuluttajien välinen asia. Innokkaimmat ovat valmiita heittämään syrjään taiteilijan ja tekemään kaupat kuluttajien asiaksi yksin. Siinä kohdassa menee metsään. Ihan yhtä metsään kuin, että jonkun henkilön palkasta työnantaja päättäisi ihan mielensä mukaan, koska tietotekniikka antaa mahdollisuuden kirjoitella ihan mitä huvittaa palkkakuitteihin, tai jopa poistaa ne ja olla maksamatta.
Kommentteja Kiusankappaleelle
Kiusankappale: "Vastustin sitä, että henkilö esitti tekijän olevan oikeudeton ja lainsuojaton teostensa suhteen heti kun teos on julkaistu, siis tekijällä ei ole mitään oikeuksia oman työnsä tulokseen."
Kyllä tekijällä säilyvät ihan normaalit oikeudet ja kohtuullinen tekijänoikeussuoja kaikkine sen hyödyntämismahdollisuuksineen kaupallisella sektorilla vaikka piraatit saisivatkin tahtonsa lävitse. Se, mitä tekijä ei voi enää nykyään estää, on julkaistujen teosten vapaa leviäminen ei-kaupallisessa tiedostojen vaihdossa.
Kiusankappale: Se on totta, että monet ostelevat teoksia vaikka ne voisi saada ilmaseksikin, mutta vain jotkut. Itseasiassa varsin monilla on mielihalu antaa jotain takaisin. Sitä puolta voisi kehittää antamalla mahdollisuus maksaa taiteilijalle suoraan. Maksaminen taiteilijalle ostamalla levy, ei paljoa taiteilijalle anna.
Nimenomaan. Kun sekä taiteen tuottajien määrä että tarjolle tulevien tallenteiden määrä lisääntyy hurjaa vauhtia, on entistä tärkeämpää saada turhat välikädet pois pelistä, jotta se raha, jota ihmiset haluavat omia suosikkitaiteilijoitaan tukeakseen antaa, menisi mahdollisimman lyhentämättömänä oikeaan osoitteeseen.
Kiusankappale: Kerropa koska joku on ostanut pakosta ja uhkausten ansiosta, jos jätämme valtion ja kirkon uhkaukset väliin.
Juuri tätä politiikkaahan esimerkiksi RIAA-kartelli edustaa. Yritetään pakottaa ihmiset ostamaan mielimusiikkiaan kartellin hinnoilla ja kartellin kanavista uhkailemalla vertaisverkkokäyttäjiä järjettömän suuruisilla sanktioilla.
Kiusankappale: Tekniikan mahdollistama teko ei ole mitenkään automaattisesti oikea. Se ei siis tee tekoa oikeaksi. Tekniikka ei ole argumentti jos puhutaan oikeasta ja väärästä.
Näin on, mutta kehittyvä tekniikka avaa uusia mahdollisuuksia kulttuurin levittämiselle, ja ihmiset hyödyntävät niitä. Kollektiivisen käyttäytymisen mukana muuttuvat myös sosiaaliset normit.
Kiusankappale: Oikein on saada ja sitten vastaavasti antaa takaisin jotain, eli käytännössä oikein on voida saada teoksia ja oikein on sitten maksaa niistä. Kuinka se järjestetään käytännön tasolla, on oikeastaan epäolennaista, jos tuo toimii.
Aivan. Ihmisillä on myös luontainen halu antaa takaisin sellaisten asioiden tekijöille, joista he todella pitävät, kuten fanitusilmiö kaikissa muodoissaan osoittaa. Sen sijaan ajatu siitä, että tämän myönteisen vuorovaikutuksen täytyisi tapahtua yksittäisten teoskappaleiden tasolla, ei enää toimi netin aikakaudella ja runsauden markkinoilla. Pikemminkin on lähdettävä siitä, että sataa ladattua levyä kohden halu antaa jotain takaisin herää lataajassa yhden teoksen osalta. Tämä noin-suhde vastaa suunnilleen sitä volyymien suhdetta, missä musiikki leviää tänä päivänä aineettomasti vertaisverkkojen ja kaupallisen jakelun kesken. Jos kuluttajat päätyvät suuntaamaan tekijöille rahaa suunnilleen saman verran kuin aiemmin korvattujen tallenteiden, fanikrääsän ja konserttien kautta, taiteen kokonaistalouden edellytykset säilyvät suunnilleen ennallaan. Ainoa olennainen ero on se, että kuluttajat saavat samalla uhratulla rahalla sata kertaa enemmän äänitteitä kuin ennen. Erillinen haaste tekijöiden puolella on toki se, että tuotantotekniikan halpuuden ja leviämisen myötä samaa kakkua saattaa olla jakamassa sata kertaa enemmän taiteilijoita kuin aikaisemmin, joten tili voi pienentyä sitä kautta.
Kiusankappale: Mikä on luultavasti odotettavissa musiikin puolella, on levy-yhtiöiden muuttuminen, tai kuolema, joka tapauksessa tulee lyhyempi etäisyys taiteilijan ja kuluttajan väliin. Tarjonta luultavasti monipuolistuu ja monet taiteilijat alkavat tehdä sitä mitä halusivat sen sijaan, että olisivat levy-yhtiöiden muokattavissa. Suora myynti kuluttajille tulee kasvamaan hyvin paljon, myös niin, että kuluttaja itse päättää paljonko haluaa antaa, siis kaikkea kokeillaan, se mikä tuottaa taiteilijoille parhaiten, tulee sitten normiksi. Koska taiteilijat eivät tuota tee itse, tulee siihen joku myymään, joko muuttunut levy-yhtiö, tai sitten ihan uusi tekijä. Olisin myös valmis ennustamaan, että kappaleiden hinnat tulevat laskemaan ja tulee olemaan suurempi variaatio yksittäisten kappaleiden hinnoissa. Ihan heittona esimerkiksi halpa kappale maksaisi 10 senttiä ja kalleimmat 60 senttiä.
Juuri näin, jaan tämän visiosi täysin.
Kiusankappale: Kauppa on taiteilijoiden ja kuluttajien välinen asia. Innokkaimmat ovat valmiita heittämään syrjään taiteilijan ja tekemään kaupat kuluttajien asiaksi yksin. Siinä kohdassa menee metsään.
Siksi olisikin tärkeä saada esim. muusikot kollektiivina irtautumaan levyteollisuuden etupiiristä, jotta voitaisiin ryhtyä rakentamaan uudenlaista allianssia kuluttajien ja tekijöiden välillä. Onhan se selvää, että jos välikädet vievät 95% online-musiikin myyntihinnasta, olisi paljon järkevämpää sekä tekijöille että kuluttajille lempata nuo välikädet huit helvettiin ja pudottaa sitten hinnat vaikkapa kymmenesosaan nykyisestä, jos tuo kymmenesosa menisi suoraan tekijöille. Silloinkin tekijät saisivat jo tuplasti enemmän kuin mitä he nyt saavat, ja itse asiassa paljon enemmänkin, koska myynnin volyymi kasvaisi reilusti halvempien hintojen takia.
"Jos sinä levität toisen
"Jos sinä levität toisen tekemän työn ilmaiseksi, tekijällä ei ole enää mahdollista saada myydyksi tuotettaan millään hinnalla."
Tähän viitaten, että mites tulkitset sitten esim. tuon radioheadin tempauksen? Kuluttajalla oli mahdollisuus hakea se ilmaiseksi, sekä radioheadiltä itseltään, sekä muita teitä (esim. piratebayssähän tuo pyöri myös). Käsittääkseni pojat tekivät ihan sievoisen tilin kuitenkin. Kovasti haluaisin uskoa, että jos kuluttajalle annetaan oikeasti helppo mahdollisuus tuotteesta maksaa, vaikka hän sen ilmaiseksi saisikin, niin tarpeeksi siitä pidettyään myös artistille kilahtaa rahnaa takaisinpäin. Nykyään homma on hieman vääristynyt, koska ns. helppoa maksutietä takaisin artistille on aika harvalla. Itse olisin monesta imutetusta oikeasti erittäin hyvästä elokuvasta maksanut tekijöille, jos heillä olisi tarpeeksi bisnesvaistoa toteuttaa jotain tällaista helppoa tapaa maksaa elokuvasta.
Ja ei, esim. leffassa käynti ja dvd:n ostaminen ei ole ns. helppo tapa itselleni. DVD:itä en tykkää yhtään kerätä hyllyihin ja leffateatterissa ei jaksa käydä. Leffateatterissa on vielä sekin ongelma, että pitäisi maksaa tuotteesta jonka laadusta ei ole mitään tietoa. Mieluummin maksaisi siinä vaiheessa kun on leffan hyväksi todennut.
Tekijöillä on oikeus teostensa suhteen
Ihan savat vapaasti etsiä erilaisia keinoja pärjätä muuttuvassa maailmassa.
Niin kauan kuin tämä muistetaan, että tekijä on palkkansa ansainnut, ei ole ongelmaa. Silloin kun mennään sille linjalle, että tekijän oikeuksia omaan työhönsä ei edes haluta kunnioittaa, silloin ollaan metsässä.
Tuolla jossain muualla mainitsin tuosta samasta, että olisi kehitettävä mahdollisuutta maksaa taiteilijalle suoraan, koska levy-yhtiölle maksaminen on taiteiljan kannalta katsoen aika tehotonta.
Asiassa on yhtenä puolena useiden ihmisten halu nyysiä ilmaiseksi, monilla on halu maksaakin ja noista pitäisi rakentaa systeemi, jossa tekijät saavat korvauksen työstään, jopa poskettoman runsaan, jos suosio on hurja. Riittääkö ihmisen moraalinen taso? Epäilen suuresti sen riittävyyttä, toistaiseksi.
os sinä levität toisen
Jos sinä levität toisen tekemän työn ilmaiseksi, tekijällä ei ole enää mahdollista saada myydyksi tuotettaan millään hinnalla.
Kun kerran monet kappaleet perustuvat tuohon väitteeseen, niin voidaako rehellisesti sanoa, että asia ei ole noin. Kaikki teokset ovat ilmaiseksi saatavilla mutta ihmiset ostavat niitä silti. Elämyksistä, kuten konserteista maksetaan ennätyshintoja tiedostojenjaosta huolimatta. On aivan turha väittää, että rahaa ei ole tehtävissä tässä uudessa maailmassa, jossa tieto liikkuu vapaasti internetissä. Jos joku ei tienaa taiteella, niin se töihin meno on luonnollisesti ainoa vaihtoehto. Kolmas on sossupummina eleleminen.
Viva La Revolution :)
Sensuroitua aktivismia
Kierrä sensuuri | tai käytä proxya
Rahasta
Aina se raha johonkin kuluu. Näin nopeasti ajatellen tuntuu epärodennäköiseltä, että tekniikan kehitys muuttaisi lyhyessä ajassa dramaattisesti kulutuskäyttäytymistä niin, että yksilön kulttuuriin käyttämä rahamäärä pienenisi erityisen merkittävästi ja jakautuisi muihin hyödykkeisiin ja palveluihin. Onhan se tietenkin mahdollista.