Piratismi pähkinänkuoressa
Mitä piratismi on?
'Piraatti'-sanaa käytetään nykyään kolmessa eri merkityksessä. Sillä voidaan viitata a) perinteiseen merirosvoon, b) kaupalliseen tuoteväärennökseen tai c) tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja Internetissä jakavaan kansalaiseen. 'Piratismi' voi vastaavasti tarkoittaa a) merirosvoutta, b) väärennettyjen merkkituotteiden bisnestä tai c) kulttuurin 'luvatonta' nettijakamista kansalaisten kesken.
Tekijänoikeuksilla ansaitsevat tahot liittävät piratismin vastaisessa propagandassaan b- ja c-piratismin lähes aina toisiinsa, antaen ymmärtää, että olisi kysymys jotenkin toisiaan lähellä olevista asioista tai ilmiöistä. Näin ei kuitenkaan ole. Tuoteväärentäjien ahneuteen ja kuluttajien turhamaisuuteen perustuva väärennösbisnes on tietenkin sekä sosiaalisesti että ekonomisesti täysin eri asia kuin vapaaehtoinen ja voittoa tavoittelematon kulttuurin jakaminen kansalaisten kesken. Ensinmainitussa liikkuu laitonta rahaa ja väärennettyjä aineellisia tuotteita; jälkimmäisessä liikkuu julkisten, autenttisten ja laillisten kulttuuriteosten ilmaisia ja aineettomia kopioita.
Poliittinen piraattiliike on kiinnostunut lähinnä c-piratismista eli sinänsä julkisen ja laillisen kulttuurin 'luvattomasta' jakamisesta kansalaisten kesken, jonka se haluaa muuttaa ’luvalliseksi’ eli lailliseksi. Tuoteväärennöksissä eli b-piratismissa poliittiset piraatit eivät näe mitään hyvää, koska tuotemerkkien luotettavuus on myös kuluttajan etu. Lisäksi poliittiset piraatit ovat humoristisesti viehättyneet vanhojen a-piraattien eli historiallisten merirosvojen aikoinaan käyttämästä symboliikasta, asustuksesta ja kielestä. Kun tästä eteenpäin puhumme piratismista, tarkoitamme sillä nimenomaan c-piratismia eli kansalaisten vapaata keskinäistä kulttuurivaihtoa.
Eikö piratismi ole varastamista?
Piratismi ei ole varastamista. Se on kulttuuriteosten kopioimista ja kopioiden jakamista kansalaisten kesken. Jonkun esineen tai asian varastaminen tarkoittaa sitä, että kyseisen esineen haltija menettää esineen varkaalle, josta tulee sen uusi haltija. Kopioinnissa alkuperäiskappale säilyy koskemattomana haltijallaan; kopioija vain valmistaa siitä itselleen kopion. Päinvastoin kuin varkaudessa, jossa esine tyypillisesti anastetaan haltijaltaan salaa, piraattikopioinnissa teoksia toisilleen jakavat kansalaiset paitsi sallivat niiden kopioinnin, ovat siitä myös tietoisia ja usein jopa mielissään.
Haluavatko piraatit kaiken ilmaiseksi?
Piraatit rakastavat kulttuuria ja siksi he luonnollisesti rakastavat myös kulttuurin tekijöitä. Piraatit toivovat mahdollisimman monen luovan taiteilijan ja kulttuuriammattilaisen saavan toimeentulonsa kulttuurin piiristä, jotta nämä voisivat elää hyvin ja olla tuottavia ja hedelmällisiä omassa luomistyössään. Piraatit eivät tavoittele rahatonta kulttuurielämää tai kaikesta kaupallisuudesta riisuttua kulttuuria. He käyttävät rahaa kulttuuriin aivan kuten muutkin ihmiset, jotkut paljonkin. He ostavat ja vuokraavat levyjä, elokuvia ja pelejä aivan kuten muutkin. He käyvät konserteissa ja elokuvissa ehkä jopa useammin kuin ei-piraatit. Jos heillä on rahaa, he eivät epäröi käyttää sitä kulttuuriin, kunhan he kokevat saavansa rahalleen vastinetta ja rahan menevän oikean osoitteeseen. Piraatit eivät tavoittele ilmaista kulttuuria vaan vapaata kulttuuria.
Vapaa kulttuuri tarkoittaa olosuhteita, joissa kansalaiset voivat yksityishenkilöinä vapaasti – ilman valtiovallan voimakoneistojen pelkoa, ilman isoveljen valvovaa silmää, ilman kaupallisten toimijoiden ahdistelua, ilman keinotekoisia taloudellisia ja laillisia esteitä – sekä luoda uutta kulttuuria että jakaa jo luotua, olemassaolevaa, kultuuria keskenään. Nykyiset tekijänoikeuslait rajoittavat ankarasti sekä kulttuurin vapaata luomista että sen vapaata jakamista. Vain ikivanha ääni-, kuva- ja tekstimateriaali on taiteilijoiden ja dokumentaristien vapaasti käytettävissä uuden kulttuurin raaka-aineeksi. Kulttuuria innokkaasti kotitietokoneellaan jakava koululainen voi saada ’rikoksestaan’ yhtä kovan tuomion kuin esimerkiksi aseellinen ryöstäjä tai törkeä pahoinpitelijä. Tällaiset järjettömyydet piraatit tahtovat poistaa tekijänoikeuslaeista.
Eikö piratismi ole kuitenkin rikollista ja paha asia?
Piratismi on tehty monissa maissa tekijänoikeuslakien avulla laittomaksi eli rikolliseksi. Siitä säädettyjä rangaistuksia on myös viime aikoina toistuvasti kovennettu, joten siitä on tullut aiempaa ’rikollisempaa’. Toisaalta kulttuurin vapaa jakaminen kansalaisten kesken on monestakin syystä hyvä asia valtaosalle väestöä ja itse kulttuurille. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi teosten laajempi levikki, parempi käytettävyys sekä edullisempi saatavuus kansalaisille sekä kulttuurin pysyminen koko yhteisön hallussa olevana ja sitä kokonaisuutena hyödyttävänä asiana.
Se, että kansalaiset ylipäänsä haluavat aktiivisesti jakaa kulttuuria keskenään, on hyvä asia sekä heidän itsensä että koko kulttuurin kannalta. Aktiivinen kulttuurin kerääjä, organisoija ja levittäjä on yhteisölle arvokkaampi kuin pelkkä passiivinen kulttuurin kuluttaja. Ideat ovat sitä hyödyllisempiä ja potentiaalisempia koko yhteiskunnalle mitä useampia aivoja ne tavoittavat ja mitä useammat aivot niistä inspiroituvat. Musiikki ja elokuvat tehdään tavoittamaan mahdollisimman monia kiinnostuneita kuulijoita ja katsojia. Mitä laajemmalle kulttuuri leviää, sitä paremmin se täyttää yhteisöllisen tehtävänsä tiedon välittäjänä ja elämysten tarjoajana.
Se, että jopa miljoonat modernit, verkottuneet kansalaiset voivat ja haluavat jakaa keskenään kulttuuria, on erittäin hyvä asia. Tämä uusi tilanne avaa kulttuurille aivan uusia mahdollisuuksia, sekä teknisesti että sosiaalisesti. Teknisesti on mahdollista rakentaa kansalaisvoimin vaikkapa loistavia digitaalisia kirjastoja, jotka voivat palvella koko maailmaa. Sosiaalisesti on mahdollista löytää riittävästi motivoituneita ja asiantuntevia ihmisiä ylläpitämään ja kehittämään tällaisia kirjastoja vapaaehtoisvoimin ja ilmaiseksi.
Piratismin kriminalisointia vastaan puhuu myös se, että erittäin laajat väestönosat moderneissa teollisuusvaltioissa harjoittavat piratismia riippumatta sen laillisesta statuksesta. Piratismin pitäminen laittomana kriminalisoi ongelmallisesti jopa 10-20 % kansakunnan väestöstä epämääräiseksi ajaksi. Tällainen absurdi tilanne, jossa kansalaiset jakavat kulttuuria innokkaasti keskenään jopa vankeustuomion uhalla, nakertaa luonnollisesti yleistä lainkuuliaisuutta ja saattaa lainsäätäjät outoon valoon. Vielä vaarallisempaa on se, että laajamittainen piratismi voi houkutella lainsäätäjiä sallimaan erilaisia teknisiä valvontamekanismeja, joilla vakoillaan ihmisten yksityiselämää ja heidän keskinäistä viestintäänsä piratismin estämisen nimissä. Piratismi on kehno peruste poliisivaltiolle.
Mitkä ovat piraattien poliittiset tavoitteet?
Kulttuurin alueella poliittisten piraattien tavoitteena on uudistaa tekijänoikeus- ja patenttilakeja niin, että ne kannustaisivat ja rohkaisisivat sekä kansalaisia että yrityksiä luomaan, jalostamaan ja jakamaan kulttuuria keskenään. Tällä hetkellä tekijänoikeudet ja patentit edistävät kulttuuria ja yhteistä hyvää ainoastaan teoriassa. Käytännössä niistä on tullut lainopillisia aseita, joilla suuryritykset tukahduttavat terveen kilpailun sekä estävät kulttuurin ja tiedon vapaata leviämistä, jalostamista ja hyödyntämistä.
Toinen poliittisten piraattien päätavoite on suojella kansalaisten oikeutta yksityiselämään. Erityisesti USA:n johdolla käytävä terrorisminvastainen 'sota' on rohkaissut erilaisia poliisi- ja isoveliyhteiskunnan kannattajia lobbaamaan voimakkaasti lainsäädäntöä, jolla kansalaisten suojattu yksityiselämän alue pyritään minimoimaan ja heidän yksityinen viestintänsä pyritään saamaan laillisesti valtiollisen ja kaupallisen vakoilun kohteeksi.
Kulttuurin vapauden ja yksityiselämän suojan teemat liittyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi vertaisverkkopiratismia käytetään tekosyynä vaadittaessa mediakartelleille poliisimaisia valtuuksia ihmisten yksityisen nettiviestinnän vakoilemiseen. Vastaavasti terrorismia vastaan kehitettyjä poliisin erityisvaltuuksia kansalaisten vakoilemiseen haluttaisiin kernaasti alkaa käyttämään myös mediakartellien etujen ajamiseen. Yksityisyydensuojan jatkuva heikentäminen sekä poliittisen ja taloudellisen eliitin 'etujen yhteenkietoutuminen' johtavat helposti DDR:n tai Natsi-Saksan kaltaiseen tilanteeseen, jossa vallanpitäjät pitävät koko väestöä – pientä valtaeliittiä lukuunottamatta - pelon vallassa. Tällaisella kollektiivisella pelottelulla pelataan Suomessa jo tänä päivänä vertaisverkkoasioissa, joissa peräti miljoona suomalaista on valtion silmissä rikollisia. Jo miljoonan suomalaisen pitäisi siis tuntea syyllisyyttä ja pelätä poliisia siksi, että he jakavat netissä kulttuuria keskenään.
Kuka haluaa, että piratismi on laitonta?
Piratismin laittomuuden puolesta on kamppaillut lähinnä kaksi tahoa. Toinen, vahvempi taho, ovat erilaiset tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät mediayritykset ja ohjelmistovalmistajat sekä niiden muodostamat voimakkaat kartellit. Toinen, selvästi heikompi mutta myös vaikutusvaltainen taho ovat erilaiset kulttuurin tekijöitä edustavat järjestöt, jotka keräävät tekijänoikeuksien perusteella rahaa esim. musiikin radiosoitoista, poltettavista CD- ja DVD-levyistä jne. Käytännössä nämä kaksi tahoa usein liittoutuvat pyrkiessään lobbareidensa avulla saattamaan voimaan mahdollisimman ankaria tekijänoikeuslakeja. Yhdessä näitä tahoja kutsutaan usein ns. tekijänoikeusmafiaksi johtuen niiden mafiaa muistuttavista toimintatavoista. Tällaisia ovat esimerkiksi poliitikkojen ’ostaminen’, tiedotusvälineiden lahjonta (ns. Payola-systeemi), hintojen laiton sopiminen ja aidon kilpailun tukahduttaminen sekä yksittäisten kansalaisten pelottelu ja kiristäminen erilaisin kohtuuttomin uhkauksin.
Koska tekijänoikeusmonopolit ovat omistajilleen erittäin tuottoisia, tekijänoikeusmafia pyrkii kaikin tavoin vahvistamaan monopolejaan entisestään. Se on tässä pyrkimyksessään myös varsin häikäilemätön. Esimerkiksi EU:ssa sen viimeaikainen lobbaustaktiikka on ollut nostaa tekijänoikeusrikkomusten rangaistustasoa niin korkealle, että se voitaisiin rinnastaa rikollisuutena terrorismiin, jolloin alunperin terrorismin torjuntaa varten kerättyjä Internetin liikennöintitietoja voitaisiin käyttää myös esimerkiksi vertaisverkkokäyttäjiä vastaan.
Miten piraatit toimivat?
Piraattien toiminnassa voidaan erottaa neljä eri muotoa.
Valtaosa piraateista on tavallisia kansalaisia, joille piratismi on vain harrastus muiden joukossa. He käyttävät vertaisverkkoja ja muita Internetissä olevia palveluja tutustuakseen digitoidun kulttuuriin moniin eri muotoihin ja jakaakseen sitä keskenään. Tällaisia ’rivipiraatteja’ on Suomessa ehkä noin miljoona, kattaen kaikki ikäluokat koululaisista eläkeläisiin.
Lisäksi on olemassa periaatteessa kolmenlaisia piraattiaktivisteja, jotka käyttävät rivipiraatteja enemmän aikaa ja energiaa piratismin edistämiseen.
Ensimmäinen aktivistien ryhmä ovat ns. suoran toiminnan piraatit, jotka pystyttävät omilla resursseillaan erilaisia linkkisivustoja, vertaisverkkopalvelimia ja muuta piratismia tukevaa infrastruktuuria edistääkseen käytännön piratismia.
Toinen aktivistien ryhmä ovat ns. lobbaripiraatit, jotka pyrkivät tietoa jakamalla, debatoimalla ja lobbaamalla muuttamaan tiedotus- ja mielipideilmastoa sekä poliittista kenttää piratismille myönteisemmäksi. Esikuvana lobbaripiraateille on ollut vuonna 2003 toimintansa aloittanut ruotsalainen Piratbyrån. Lobbaripiraatteja löytyy tässä vaiheessa lähinnä Pohjoismaista ja Saksasta. Piraattiliitto edustaa lähinnä tätä aktivismin muotoa.
Kolmas aktivistien ryhmä ovat puoluepoliittiset piraatit, jotka ovat perustaneet eri maihin piraattipuolueita tai sellaisten alkioita tarkoituksenaan päästä omiin kansanedustuslaitoksiinsa ajamaan piraateille tärkeitä lakimuutoksia. Ensimmäinen virallinen piraattipuolue oli Ruotsin Piratpartiet, ja sen esimerkin innoittamana piraattipuolueita on syntynyt eri puolille maailmaa aina USA:ta ja Australiaa myöten. Piraattipuolueiden kansainvälinen kattojärjestö on PP International Net.
Kuinka voin auttaa piraattiliikettä?
Tekijänoikeusmafia kontrolloi tänä päivänä lobbareidensa ja etujärjestöpropagandansa avulla lähes täydellisesti sekä eduskuntaamme että julkista sanaa. Eduskunnassa on vain muutama kriittinen ääni siinä missä sinne tarvittaisiin todellinen poliittinen vastavoima. Lehdistö puolestaan julkaisee tekijänoikeusmafian propagandan sellaisenaan ja samalla vaikenee täysin kasvavasta ja kansainvälistyvästä piraattiliikkeestä. Tarvitaan kansalaiskeskustelua ja tiedon levittämistä; tarvitaan julkista debattia lehdistössä, radiossa ja televisiossa; tarvitaan poliittista järjestäytymistä. Voit auttaa piraattiliikettä millä tahansa näistä alueista.
Kansalaiskeskustelun herättämiseksi voit omalta osaltasi hankkia mahdollisimman paljon tietoa piratismista ja levittää sitä ystäviesi ja tuttaviesi keskuudessa. Jos olet esimerkiksi koululainen tai opiskelija, voit tulostaa kopioita tästä artikkelista ja jakaa niitä ystävillesi. Voit osallistua aihetta sivuaviin keskusteluihin Internetin keskustelupalstoilla, ja voit kirjoittaa piratismista blogissasi, jos sinulla on sellainen. Jos olet hyvä kirjoittamaan, voit tarjota piratismista kertovia juttuja lehdille julkaistavaksi joko omina debattiartikkeleinaan tai yleisönosastokirjoituksina. Olemme myös Piraattiliitossa kiinnostuneet informatiivisista, oivaltavista ja hyvälaatuisista piratismia sivuavista kirjoituksista. Kaikki tiedottaminen, keskusteleminen ja debatointi, myös ruohonjuuritasolla, auttaa piratismia.
Jossain vaiheessa Suomeen mitä todennäköisimmin perustetaan oma piraattipuolue. Tuolloin voit halutessasi osallistua sen toimintaan esimerkiksi liittymällä puolueeseen ja auttamalla sitä sen vaalityössä omien mahdollisuuksiesi puitteissa – tekemistä tulee varmasti riittämään kaikille vapaaehtoisille. Jos olet täysi-ikäinen ja kiinnostunut politiikasta, voit ryhtyä vaikka kansanedustajaehdokkaaksi piraattien riveissä. Viime kädessä piratismin ’ongelma’ korjataan lakien avulla, ja sitä varten eduskuntaan tarvitaan rohkeita, päättäväisiä ja korruptoitumattomia kansalaisia ajamaan lävitse tarvittavat lakimuutokset.
- Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
- (luettu 58227 kertaa)
Kommentit
Niin, miten oikeastaan on
Kun sanotaan, että piratismi ei ole varastamista, tuo perustelu ei ainakaan ole toimiva, koska esimerkiksi musiikkikappaleen levittämisestähän on kysymys. Sillä ei ole merkitystä, jääkö siitä lähteeseen "alkuperäinen" tai ei. Musiikki on elämys ja tässä tapauksessa elämystä levitetään ilman tekijän lupaa, joka heltiäisi maksamalla siitä.
Tekijän on saatava korvaus työstään. Siitä tuo kirjoitus on samaa mieltä, mutta ei oikein kerro miten. Viittaus siihen, että kulutetaan johonkin kulttuuriin, ei oikein toimi sekään. Pitäisi kuluttaa siihen mistä on nautittu. Ei ketään tekijää lohduta se, että johonkin muuhun kulutetaan. Tekijä on suorittanut palvelun ja palvelusta pitäisi jotenkin maksaa nimenomaan sille, joka sen palvelun toimitti.
Voi vapaata jakoa pitää hyvänä asiana, mutta tulisi muistaa, että korvauksetta ei luovaa työtäkään kauaa tehdä. Se lakkaa, surkastuu jne. Taiteilijalle ei riitä se, että teos leviää, jos kaikesta huolimatta vouti vie kaiken ja tulee vilu ja nälkä. Ongelma taiteilijoiden kannalta katsoen on, että miten ne tulot kertyvät ja kertyvätkö ne. Välimiesten, eli yhtiöiden ongelmat eivät liikuta.
Onnistuneelle taiteilijalle kuuluukin poskettomat tulot ja vähemmän onnistuneelle suosion mukaiset tulot hänellekin. Ei voi olla takuita taiteilijoiden tuloille, mutta jokin sellainen kohtuus, joka ehkä vastaisi nykyajan tuloja suosion mukaan. Paha määritellä. Tällä en tarkoita sitä, että levy-yhtiön filtterin läpi ja bisneshormoneilla kasvatetun musabroilerin nykytulot pitäisi taata, en suinkaan. Vaan sitä, että taiteilijoiden tulot yleisesti ottaen eivät ainakaan nykyisestä heikkenisi. Vapaamman musiikin levityksen puitteissa suosikit voivat vaihtua. Esille pääsee sellaista musiikkia ja sellaisia muusikkojakin, jotka eivät sopineet levy-yhtiöiden kaavoihin.
Levy-yhtiöt ja muut ovat sitten toinen juttu. Jos niitä ei tarvita, sitten niitä ei tarvita. Voivat alkaa vaikka myymään jäätelöä.
Vetoomus siihen, että koska miljoona ihmistä harrastaa tiedostonjakoa, ei voida sanoa, että he kaikki olisivat rikollisia. Voi olla, että se olisi poliittisesti vaikeaa, mutta ei ole lainkaan vaikea sanoa, että jopa lähes kokonaisella kansalla voi olla luvattoman heikko moraali. Historiaa lukenut tietää näin olevan. Se ei siis oikein toimi argumenttina.
Sananvapausargumetti ei toimi ollenkaan. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että saan sanoa mitä haluan ja levittää sitä, mutta se ei tarkoita sitä, että saan levitellä toisen tekemät jutut. Se on hänen asiansa ja minun asiani on kunnioittaa hänen oikeuttaan hänen sananvapauteensa, eikä käyttää sitä hänen puolestaan.
Ainoa yksioikoisen selvä ja toimiva argumentti tuossa on, että nettiä ei voida pysäyttää, tiedostonjakoa ei voida pysäyttää ja kamala valvonta pohjustaisi kansalaisten valvontaa, joka on erittäin epätoivottavaa. Se olisi kulttuurillekin paljon suurempi uhka kuin nälkäkuolema. Sen seurauksena voisi menettää sielunsa, mitäpä henkikulta siihen verrattuna painaa. Ei juuri mitään.
Piraattikeskustelussa joku esitti, että sivilisaatio rakentuu kulttuurin ja tiedon levittämiselle ja puolusteli sillä levittämisen oikeutta. Totta tuo, että sivilisaation rakentuu kulttuurin ja tiedon levittämiselle, mutta lausuja unohti kokonaan, että siitä on myös maksettu ja se maksaminen on osa sitä kulttuurin tuottamista ja sivilisaation rakentamista.
Minun nähdäkseni
Minun nähdäkseni nykyisessä järjestelmässä suurin osa "onnistuneista" taiteilijoista ei saa poskettomia kuluja. Tekijänoikeusjärjestelmä ei takaa taiteilijoille riittävää ansiota. Koskaan taiteilijoilla ei ole ollut yleisesti ottaen riittäviä ansioita taiteestaan. Nykyaikana murto-osa merkittävistä taiteilijoista ansaitsee merkittävästi taiteella (osa näistä ansaitsijoista eivät ehkä ole edes monessa mielessä merkittäviä). Varmasti kaikki osaamme nimetä joitakin kiistattomasti historiallisesti merkittäviä taiteilijoita, kirjailijoita, ajattelijoita, tieteilijöitä tms. jotka eivät elinaikanaan juuri ansainneet luomistyöllään mitään. Nietzsche möi hyvin vähän. Humen nykyajan näkökulmasta merkittävintä (ja ensimmäistä) teosta ostettiin vain satunnaisesti (ja Hume itse piti sitä siksi taloudellisesti epäonnistuneena). Shakespeare oli liikemies, eikä tarvinnut mitään tekijänoikeuksia: elanto tuli teatterin tuloista - hän itse myös näytteli.
Sinulla on hyviä pointteja. En itse osaa aina muotoilla näkemyksiäni selkeästi, kuten saatat huomata, mutta pääasiassa voisi sanoa, etten pidä tekijänoikeuksia lähtökohtaisesti huonona asiana. Myös tekijänoikeuksien kunnioittamisen ympärille voi rakentaa oikein hyvän kulttuurin tuottamisen huomioon ottavan yhteiskuntamallin. Tässä viittaan "perinteiseen" (nykyiseen) malliin, jossa tekijänoikeuksien avulla "älyllistä omaisuutta" suojellaan ja jossa sisällöntuottaja saa korvauksia suurin piirtein sen mukaan, miten paljon tätä sisältöä missäkin käytetään. Vaihtoehtoisessa mallissa "älyllistä omaisuutta" ei kunnioiteta samalla lailla vaan koko käsite poistetaan. Molemmissa malleissa on hyvät ja huonot puolensa - uuden mallin mahdollisia heikkouksia voidaan varmasti korjata tai jollain tapaa kompensoida, mutta vanhan mallin heikkoudet näyttävät kasvavan koko ajan suuremmiksi teknologian kehittyessä. Sen vuoksi siitä mallista täytyy ilmeisesti luopua ja alkaa miettiä vaihtoehtoisia malleja. Väistämättä ei tarvitse tekijänoikeuksista luopua - kenties ne voidaan tulevaisuudessakin säilyttää. Vaihtoehdoista keskustellaan ja niitä kartoitetaan. Perinteinen malli ei siis minusta ole mitenkään läpensä paha eivätkä tekijänoikeudet haastavat mallit toisaalta ole kauttaaltaan hyviä. Jonkinlainen siirtymä kuitenkin vaikuttaa vääjäämättömältä ja tuntuu järkevältä.
En ole vakuuttunut siitä, että taiteilijalle kuuluu perusoikeutena toimeentulo yksistään taiteen kautta. Yleisemmin ottaen pidän kuitenkin siitä ajatuksesta että kaikista yksilöistä pidetään huolta yhteiskunnassa, vaikkei kaiken taiteen mielekkyys välttämättä olisikaan ilmeistä. Emmehän me elämäntapajuoppojenkaan elämäntyyliä yleisesti pidä erityisen arvokkaana mitä tulee sen yhteisölliseen hyötyyn, mutta kuitenkin pidämme heistä huolta, että heillä on mahdollisuus elää valitsemaansa elämää.
Itse olen pitkään elätellyt ajatusta ansaita joskus kulttuurin tuottamisen kautta. Minusta on kuitenkin aivan sama, ammunko itseäni jalkaan tukiessani tekijänoikeuksien heikentämistä tai jopa täydellistä poistamista. Kaikki virtaa.
EDIT: Niin ja se piti lisätä, ettei luova työ mihinkään kuole, vaikkei siitä korvausta saisikaan. Luovuutta voivat tukahduttaa monet muut asiat kuten masentavan kielteinen (ei siis vain kriittinen) vastaanotto tai yleisön puuttuminen. Lupaavat pöytälaatikkokirjailijat tai kellarisoittajat tai suihkussalaulelijat saattavat lakata luomasta jos he eivät usko koskaan saavansa yleisöä. Ehkä joku kaipaa vain rahaa, paha sanoa, mutta uskoisin että päällimmäinen motivoiva tekijä (tai kenties se pohjimmainen, molemmat kuulostavat merkittäviltä) on loppujen lopuksi yleisö ja vastaanotto. Se että luo jotain, jolla on merkitystä paitsi itselle myös muille, on ainakin minulle motivoiva ja innostava ajatus luoda kulttuuria.
Osittain samaa mieltä
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että ylläolevasta artikkelista ei löydy juuri minkäänlaisia uskottavia perusteluja sille, miksi tiedostojen jakamisen pitäisi olla laillista. Suoraan sanottuna olen aina ollut sitä mieltä että Piratismi pähkinänkuoressa -artikkeli ei ole kovin hyvä ja se pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen.
Sen sijaan eri mieltä olen tästä:
"Tekijä on suorittanut palvelun ja palvelusta pitäisi jotenkin maksaa nimenomaan sille, joka sen palvelun toimitti."
Jos biisin kuuleminen merkitsisi sitä, että artisti järjestäisi sinulle erikseen henkilökohtaisen musiikkiesityksen ja tekisi työtä sen eteen, totta kai olisi väärin olla maksamatta siitä. Tässä on kuitenkin kyse siitä, että artisti on tehnyt työtä vain sen alkuperäisen äänitteen eteen, kun kopiot taas syntyvät ilman kenenkään vaivannäköä. Sen takia ei ole niin itsestäänselvää, että jokaisesta kopiosta pitäisi maksaa.
Nykyinen järjestelmä, jossa jokaisesta kopiosta lähtökohtaisesti on maksettava korvausta, on vain yksi mahdollisista, eikä siis ainoa vaihtoehto. Ongelmana on se, että tämä nykyinen "jokaisesta erillinen korvaus" -järjestelmä on käymässä yhä hankalammaksi ja älyttömämmäksi. Digitaalinen vallankumous on nostanut kaiken sähköisessä muodossa olevan materiaalin kopiointi- ja käyttöastetta niin paljon, että olisi järjetöntä vaatia maksua jokaisesta teoskappaleesta tai jokaisesta käyttötapahtumasta. Hankaluuden tuottaa toisaalta se kaikki byrokratia, jonka kopiointi- ja esityslupien hankinta vaatii, toisaalta taas se, että jos jokaisesta kopiosta todellakin maksettaisiin tekijöille nykymallin mukainen korvaus, artisteilla ja säveltäjillä olisi pian enemmän rahaa kuin kenelläkään muulla tässä maailmassa. Se ei taas olisi reilua musiikin käyttäjiä kohtaan.
Artistien on toki saatava korvaus tekemästään työstä, eivätkä piraatit sitä millään tavalla kiistäkään. Sen sijaan piraattien agendana on nähdäkseni juuri se, minkä sanoin tuossa edellä: nykyään on järjetöntä vaatia korvausta erikseen jokaisesta teoskopiosta. Sisällöntuotantoala tarvitsee uuden rahoitusmallin.
Uudenlaisia rahoitusmalleja olisi varmasti mahdollista keksiä moniakin, mutta järkevimpiä tulevat olemaan sellaiset, joissa korvaus teoksista maksetaan enemmän könttäsummaperiaatteella. Musiikin nettikopiointi voitaisiin esim kustantaa kokonaan verovaroin. Toisaalta joskus on myös ehdotettu ns. ransom model -tyyppistä ratkaisua, jossa teoksesta maksetaan tekijälle tietty (suurehko) kertakorvaus, minkä jälkeen teos on lopullisesti vapaa tekijänoikeuksista ja kaikkien vapaasti käytettävissä.
On huomattava, että nykyinen "jokaisesta erillinen korvaus" -tyyppinen tekijänoikeusjärjestelmä ei ole taiteilijoille mikään itseisarvo. Taiteilijat ovat kyllä tyytyväisiä, jos vain saavat kohtuullisen toimeentulon. Sen sijaan nykyjärjestelmä voi kylläkin olla itseisarvo tekijänoikeusjärjestöille, jotka kukoistavat juuri nykyisen järjestelmän vaatiman byrokratia- ja lupienhankintaruljanssin takia. Kun sisällöntuotantoalan rahoitusmalli lopulta muuttuu, eikä jokainen kopiointitapahtuma enää vaadikaan erillistä lupaa tai erilliskorvausta, tekijänoikeusjärjestöjen toiminnalta putoaa pohja pois. Näkisin tämän yhtenä syynä siihen, miksi tekijänoikeusjärjestöt vastustavat uudistuksia ja pyrkivät leimaamaan uudistusten vaatijat varkaiksi kaikin keinoin.
Könttäsumat eivät toimi
Teoksista tulee saada korvausta suosion mukaan. Mitkään könttäsummat eivät otimi. Helppo tuottaa sontaa jota kukaan ei kuuntele ja sitten elää sillä. Suosion mukaan on ainoa toimiva. Joku taiteilija tekee uskomattomia summia, useimmat juuri ja juuri elävät. Taiteen tekoa ei pidä tappaa sillä, että olisi jotain ikäänkuin palkattuja kunnanartisteja. Valtio, eli verovarat johtaisivat siihen, että joku olisi taas päättämässä siitä, mikä on hyvää jne.
Jotkut taiteilijat olisvat epäilemättä tyytyväisiä johonkin tuollaiseen malliin, mutta ne olisivat niitä heikoimpia taiteilijoita. Myös taiteilijoilla pitää olla mahdollisuus rikastumiseen, aivan kuin muillakin.
Jos levy-yhtiöt tippuvat pelissä pois välistä ja taiteilijoiden esillepääsy vapautuu, seuraa siitä luultavasti, että superrikkaita taiteilijoita ei enää paljoakaan tulisi, mutta olisi enemmän taiteilijoita ja tarjontaa. Taide voittaisi sen, että se vapautuisi olemaan tekijän mielen mukaista, eikä levy-yhtiöiden rahanteon motiivilla ohjattua.
Nykytekniikka sallii taiteilijoiden suoran kontaktin yleisöön, siksipä se varmaan tulee olemaan voittava linja ja levy-yhtiöiden rooli muuttuu, tai sitten ne kuolevat.
En minäkään
En minäkään könttäsummien puolestä lähtisi masinoimaan, mutta ei se sulje pois tätä sinun ideaaliasi: "Suosion mukaan on ainoa toimiva". Suosiota voi mitata muutenkin kuin markkinoiden kautta, ja mitataankin. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Eli tuleeko artistista suosittu koska se pärjää markkinoilla, vai pärjääkö se markkinoilla, koska siitä on tullut suosittu? Vai jotain muuta?
Suosion syyllä ei ole väliä
Suosio tarkoittaa sitä, että monet hankkivat, ei sitä, että teos olisi hyvä.
Maksun saa kumminkin siitä, että teos leviää, ei siitä, että se on hyvä.
Monet teokset saavat suosiota vasta sitten kun tekijä on kuopattu ajat sitten, tavallaan väärin tekijää kohtaan, mutta realiteetti on, että ihmiset saavat itse päättää mistä maksavat, eikä sille voi mitään. Eikä sitä voi muuttaakaan millään tavalla, joka olisi mitenkään toimiva. Se on osa elämää.
Tietysti voi tuntua nuijalta, että joku elää roskalla leveästi ja joku toinen huippujutuilla kuolee nälkään, mutta ihmisisltä ei voi riistää oikeutta päättää, että mitä he haluavat ostaa ja mitä eivät.
"ihmisisltä ei voi
"ihmisisltä ei voi riistää oikeutta päättää, että mitä he haluavat ostaa ja mitä eivät."
Mutta eivätkö tekijänoikeudet riistä tämän oikeuden?
Kyllä ihmiseltä on kovin helppo riistää näitä oikeuksia, eivätkä tekijänoikeudet, saati niiden puuttuminen, ole kuin pari hassua tapausta lukemattomien tapausten joukossa. Esimerkiksi verotus on yksi esimerkki, missä yksilön oikeuksia joudutaan rajoittamaan ja välillisesti määräämään, mihin tämä käyttää osaa rahoistaan. Libertaarit ovat pääosin koko verotusta vastaan.
Jos lähdetään pohtimaan teoksen vastuuttoman jakamisen moraalisia puolia, voi hyvinkin olla, että joudun itsekin päätymään siihen lopputulokseen, että vastuuton jakaminen tai kuluttaminen on väärin. Kuitenkin monet asiat, joita pidämme henkilökohtaisesti moraalittomina, ainakin tietyissä tilanteissa, ovat laissa sallittuja. Joskus on ilmeisesti järkevämpää jättää päätös yksilölle kuin yrittää pakottaa toimimaan tietyn normiston mukaisesti.
Tekijänoikeudet eivät riistä mitään oikeuksia
Voisi luetella vaikka kuinka monta vääryyttä, mutta pitkäkään lista ei todista mitään tekijänoikeuksien tyhmyydestä.
Hieman erikoinen väittämä, että tekijänoikeudet rajoittaisivat ihmisten oikeutta päättää mitä itse ostavat. Jos teos on kaupan, saa kukin päättää, ostaako, vai eikö ostaa. Jos tekijä on sitä mieltä, että se ei ole kaupan, sitten ei ole oikeutta päättää ostaa, koska se ei ole kaupan.
Tekijänoikeus on aikoinaan tullut juuri siihen tarkoitukseen, että tekijällä olisi jokin suoja, etteivät toiset hyväksikäyttäisi hänen teostaan ilman tekijän itsensä antamaa lupaa. Ennen sitä niin tapahtui ja se syntyi suojaamaan tätä oikeutta, minkä jokainen vähänkin eettinen ihminen tunnustaa.
Sotket varmaankin tekijänoikeuteen monien piraatti-ihmisten tavoin levy-yhtiöt ja muut, jotka eivät varsinaisesti liity tekijänoikeuteen. Kyseessä on yksittäisen henkilön suoja, jolla hänen oikeutaan hänen oman työnsä tuloksiin suojataan. Ei mitään muuta.
Emme elä vielä, valitettavasti, yhteiskunnassa, jossa yksilöiden moraali kattaisi tuon suhteen vastuuntunnon. Joskus ehkä elämmekin, mutta ei silloinkaan tarvitse tekijän oikeutta oman työnsä tuloksiin kieltää, tekijät vaan voivat pitää teoksiaan vapaammin saatavilla ja salliakin levityksen mielin määrin, se on heidän päätöksensä, muilla ei ole siihen päätösvaltaa.
Tekijällä on siis oikeus niin moraalisesti, kuin olemassa olevan lainkin mukaan, päättää miten ja kuka ja millä ehdoilla levittää hänen työtään, eli teosta.
"Tekijänoikeus on aikoinaan
"Tekijänoikeus on aikoinaan tullut juuri siihen tarkoitukseen, että tekijällä olisi jokin suoja, etteivät toiset hyväksikäyttäisi hänen teostaan ilman tekijän itsensä antamaa lupaa."
Tekijänoikeus (copyright) on alunperin tullut suojaamaan levittävän tahon oikeuksia, ei sinänsä itse tekijän. Kannattaa katsoa esim. Steal this film II tai lukea
Against Intellectual Monopoly. Kirja on hieman pitkä ja ehkä raskasta purtavaa, mutta tuo dokumentti nyt kannattaa katsoa niin saa hieman kuvaa piraatin näkökulmastakin.
Tekijänoikeus
suojaa tekijää nimenomaisesti, tekijä on se joka sitten tekee sopimuksen jonkun kanssa levityksestä, tai ei tee. Ilman sitä lupaa teosta ei kukaan saa levittää.
Mitä sitten tekijänoikeuslakiin on tuon perusidean ympärille rakennettu, on paljolti juuri sitä mitä sanoit, mutta ydin seikka on tekijän oikeuksien suojaaminen.
Tekijänoikeuslain mukaan
minulla ei ole oikeutta ostaa ystäväni kopioimaa albumia tai elokuvaa. Näin ollen tekijänoikeuslaki rajoittaa oikeuttani ostaa mitä haluan (tai myydä).
Jos joku kykenee myymään tuotetta halvemmalla kuin taho, jolle älyllisen omaisuuden oikeuksien omista on antanut luvan myydä, minulla ei ole tekijänoikeuslain mukaan oikeutta ostaa tätä tuotetta valitsemaltani taholta.
En vieläkään ole vakuuttunut siitä, että mitään tekijänoikeussuojaa välttämättä tarvittaisiin, tai että sellainen olisi jotenkin moraalisesti tarpeellinen. Tässä on kyse älyllisestä pääomasta, jota en itse pidä minkäänlaisena omaisuutena. Ehkä olen vanhanaikainen, eiväthän luonnonkansatkaan perinteisesti ole kyenneet ajattelemaan, että joku voisi omistaa maat, ilmat, metsät, eläimet tai jopa toisen ihmisen. Omaisuuskin on loppujen lopuksi pelkkä sosiaalinen rakennelma. Se ei ole välttämätön, mutta tietyissä järjestelmissä se on tarpeellinen työkalu, kuten tässä jossa me nyt elämme.
Katsoisin kuitenkin internetin maailmankyläilmiön sekä tekniikan yleisen kehityksen vievän tämän historiallisesti lyhytaikaisen älyllisen omaisuuden aikakauden päätökseen. Minua kiehtoo suuresti tietynlainen paluu tarinankertojakulttuuriin, jossa alkuperä ei ollut tärkeä (onko alkuperää olemassakaan, kysyy postmoderni, esim. Baudrillard?) vaan keskityttiin elämykseen ja nykyhetkeen. Internetin mahdollistaman tiedonvälityksen kautta käsityksemme ja ymmärryksemme kulttuuriartifaktien alkuperästä ei kuitenkaan katoa, ja se säilyttää ainakin jonkinasteisen merkityksen, mutta kulttuurin uudenlainen vapaa yhteisöllisyys saattaa aikaansaada uudenlaisia tapoja luoda merkityksiä. En väitä, etteivätkö aika ja paikka ole koskaan aiemmin olleet merkittäviä seikkoja teosten tulkinnassa ja arvottamisessa, mutta yhä enemmän tulee merkitsemään reaaliaikaisen esityksen (tai kokemuksen) olosuhteet (kuka esittää missä ja milloin) ja vähemmälle merkitykselle (muttei kuitenkaan mitättömäksi) jäävät teoksen alkuperän olosuhteet (kuka loi missä ja milloin).
Olet aika hauska tarinankesijä
etpä paljon muuta. Tuo seikka, että et saa ostaa kopiota sellaiselta taholta, jolle tekijä ei ole antanut lupaa, on aika itsestään selvää kenelle tahansa eettiselle ihmiselle. Jos ystäväsi haluaa myydä toisen teoksia, hänen tulee sopia siitä tekijän kanssa. Jos hänellä ei ole oikeutta myydä, ei sinullakaan ole tietenkään oikeutta ostaa. Jos et tuota ymmärrä, et ole oikein kärryillä siitä, mikä on reilua peliä.
Jos et osaa pitää älyllistä pääomaa, jolla varmaan tarkoitit tuotetta, minkäänlaisena omaisuutena, et ilmeisesti kunnioita toisen oikeutta tekemäänsä työhön, sillä tuo pääoma on jonkun henkilön työn tulos, se ei syntynyt itsestään. Jostain syystä niiden parissa, jotka taidetta tai muuta luovaa tekevät, on hyvin selvää, että teos on kovan työn tulos. Sinulta ehkä puuttuu kokemus sellaisesta, mutta voit aina verrata sitä tekemääsi työhön, jossa on fyysisemmaät tulokset. Asia on ihan sama, tulos on vain muodoltaan erilainen.
Ja jos sinulla ei ole mitään käsitystä luovan työn olemuksesta, olet ehkä väärässä keskustelussa. Vähän siltä näyttääkin, koska haluaisit hälventää toisten oikeuden heidän omaan työhönsä, mutta tuskin itse suostuisit olemaan palkatta työssä.
Vai että tarinankeksijä?
Vai että tarinankeksijä? Mitäköhän tuosta pitäisi ajatella, että haukutaan kulttuurin tuottajaksi. Minusta kaikki ovat jollain tapaa kulttuurintuottajia, ellei yksilö sitten täydellisesti onnistu eristäytymään muusta maailmasta. Mutta että pelkkä tarinankeksijä? Kyllä minä muutakin elämässäni toimitan.
Pitääkö työstä maksaa palkkaa? Toki, sikäli kun näin on sovittu. Minullakin on tällaisesta järjestelystä käytännön kokemuksia, ja yleensä se on toiminut. Kun muusikko äänittää albumin voidaan tätä albumia toki pitää omaisuutena, jos näin halutaan. Ainakin siitä on olemassa fyysinen kappale muusikon hallussa, josta on muusikolle potentiaalista hyötyä. Lakimme eivät salli kenenkään anastaa tätä albumia muusikon hallusta ja tämä tuntuu valtaosasta ihmisistä. Yhteiskunta toimii paremmin kun tällainen rajoitettu omaisuuden suoja (esim. verot rajoittavat omaisuuden suojaa, mutta se ei välttämättä kuulu tähän ) on olemassa. Ennen kuin albumia on myyty tai jaettu kellekään, kukaan ei hyödy tuotteesta; sitä ei myöskään voi kopioida.
Muusikko myy albuminsa eteenpäin: hän saa korvauksen tekemästään työstä. Ilman mitään tekijänoikeuksien käsitettä olemme saaneet annettua muusikolle korvauksen. Hän voi itse päättää myyntihinnasta. Näin siis kulttuurin tuottajalla on toki oikeus tekemäänsä työhön. Hänen ei ole pakko antaa sitä kenenkään käyttöön. Hän voi nauttia siitä kokonaan yksikseen tai perheensä parissa. Jos muusikkoi äänitä teosta, sitä ei käytännössä kukaan koskaan kopioikaan. Näin hän voi vieläkin jossain määrin rajoittaa teoksensa käyttöä - soittaa vain ystävilleen tai perheenjäsenilleen joihin voi luottaa sekä visusti tarkkailla, ettei jossain lähistöllä ole nauhoitusta päällä.
Vaarana on toki, että joku kuuntelee tarpeeksi tarkasti ja kykenee tuottamaan miltei täydellisen kopion kuulemastaan. Tämä riski on otettava jos haluaa yleisöä.
Tuote on siis omaisuutta, mutta kopioitava osa siitä ei ole omaisuutta. Sanat, sävelet, ideat, kuvat, mielikuvat jne. voidaan kopioida monin eri tavoin kuitenkaan kuluttamatta tai muuntamatta tai tärvelemättä alkuperäistä tuotetta. Tekijällä on siis yhä oikeus tuotteeseensa ilman tekijänoikeuksien turvaa.
En pidä luovaa työtä mitenkään heppoisena verrattuna muihin työn muotoihin kuten rekan ajamiseen tai hevosen kengittämiseen. En kuitenkaan näe erityistä syytä kunnioittaa älyllistä omaisuutta. Kun julkaiset kulttuuriartefaktin, se ei enää ole omaisuuttasi missään perinteisessä mielessä. Sinulla ei ole oikeutta määräillä sen käyttöä tai levittämistä tai muokkausta jne.
Eli lyhyesti sanoen
kiellät taiteilijan oikeuden omaan työhönsä.
Monet teokset ovat sellaisia, että niistä saa jonkinlaisen korvauksen pitkän ajan kuluessa, ei suinkaan heti kerrasta. Tämä edellyttää sitä, että tekijällä on suoja teostensa suhteen myös levityksen suhteen.
Mutta sinä olet rohkea toisen oikeuksien anastaja ja tykkäät, että kun jostain kuvasta on painettu postikortti, se on saman tien vapaata kamaa. Et välitä lainkaan siitä, että tekijän ansiot syntyvät siitä, että että sitä korttia myydään vuosia. Saadakseen siitä jonkinlaisen tulonlähteen, hän voi joutua tekemään kuvia monta vuotta, ennen kuin hän elää niiden korttien tuottamalla rahalla. Ja jatkamaan sitä työtä koko ajan, jotta olisi riittävä määrä myyntiä kaikki kortit yhteenlaskien.
Jos homma on sinusta kiinni, niin taiteilijan ei kuulu saada juuri mitään korvausta teoksistaan. Motiivisi on saada toisen työn tulos sinun hallintaasi, sinun ehdoillasi?
Mitäpä muuta mielessäsi voisi ollakaan, koska haluat riistää työn tekijän oikeuden omaan työhönsä.
Ilmeinen syy on oma kyvyttömyytesi tuottaa teoksia ja haluttomuutesi maksaa niistä. Mitäpä muuta tuosta voisi päätellä. Voisiko?
En kiellä taiteilijan
En kiellä taiteilijan oikeutta työhönsä. Sanoin jo tuolla, että taiteilijalla on oikeus nauttia työnsä tuloksista ja jakaa työtä muille haluamallaan tavalla. En ymmärrä miten ymmärrät tämän seikan väärin?
On toki joitain oikeuksia, joita en ole valmis taiteilijalle antamaan, tai millekään kulttuurintuottajalle. Olen yksinkertaisesti vakuuttunut siitä, että tulevaisuuden länsimainen yhteiskuntamme toimii paremmin ilman tällaisia erityisiä älyllisen pääoman käsitteeseen liittyviä oikeuksia.
Taiteilijat eivät häviä mihinkään vaikka tekijänoikeudet nykymuodossaan poistettaisiin. Pelon taustalla on ilmeisesti pohjimmiltaan uskon puute markkinatalouden rakenteisiin, kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen.
Moraalisin itsestäänselvyyksin ei kannata lähteä argumentoimaan, ainakaan minun kanssani. En ole lainkaan varma onko sellaisia olemassa, sanoisin pikemminkin että ne ovat riippuvaisia kulttuurista. Esimerkiksi heteroseksuaalisuus ainoana sallittavana seksuaalisuuden muotona on joskus ollut länsimaisessa kulttuurissamme moraalinen itsestäänselvyys.
Kiellät ilmiselvästi oikeuden
omaan työhön, koska katsot, että kun taitelija myy jollain hinnalla yhden kopion, on teos sen jälkeen vapaata riistaa. Yhden kopion myyminen ei todellakaan korvaa teoksen parissa tehtyä työtä. Vai olisitko valmis maksamaan esimerkiksi kymmeniä tuhansia euroja yhdestä äänitteestä?
Teoksien eteen nähty työ voi olla jopa vuosien työ. Ja sinä olet sitä mieltä, että kun myy yhden kopion, on saanut palkkansa.
Oikeus omaan työhön on aika selvä juttu, koska vaihtoehtona on oikeus orjuuttaa ja käyttää hyväkseen toista. Ei mitenkään verrannollinen valitsemaasi esimerkkiin itsestäänselvyyksistä.
Vapaata riistaa
Kiusankappale, puhutko nyt kaupallisesta hyödyntämisestä vai vertaisverkoissa tapahtuvasta yksityisestä jakamisesta? Olet kai ymmärtänyt, että piraatit eivät ole vaatimassa kopioinnin kaupallisen suoja-ajan poistamista vaan lyhentämistä? Joten ei tässä nyt kukaan ole yhden kopion myymisen mallia ajamassa kaupallisen hyödyntämisen osalta.
Kirjoituksesi henki sitä
mitä monet täällä sanovat kylmän rauhallisesti, että kun teos on jossain muodossa julkaistu, se on vapaa.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni yksityisestä levityksestä on kutakuinkin tälläinen:
Jos joku kopsaa sivultani kuvan omaan käyttöönsä ja käyttää sitä omalla yksityisellä kotisivullaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos hän kertoo mistä se on kotoisin. Jos joku toinen haluaa sitten hakea sen perusteella kuvia sivultani, olen ihan suopea sille, jos hän hakee sen sivultani, koska se on positiivista. Ne kuvat, joita en halua päästää tuon tapaiseen jakoon, eivät ole saatavilla.
Jos kuvan laittaa vertaisverkkoon, se ei ole minun kannaltani yhtä hyvä asia, mutta ei suoranaisen pahakaan, jos kuvasta ilmenee mistä se on kotoisin.
Riippuu myös teoksen luonteesta, joidenkin kohdalla levitys on hyväksi, joidenkin kohdalla se ei ole hyväksi. Katson oikeudekseni itse olla se joka tekee valinnan sen suhteen.
Kaupallisen jakelun kautta ostettuja kuvia sen sijaan en soisi jaettavan millään tavalla, koska jos kuva leviää liikaa, se kuluu, siis menettää uutuusarvonsa, eikä välttämättä ole vielä tuottanut mitään mainittavaa. Kulumisen myötä käy niin, että sen julkaisuoikeutta ei enää haluta ostaa, koska sen uutuusarvo on jo käytetty. Vaikkapa päivän työstä kymppi pari ei kuulosta oikein riittävältä, ottaen huomioon vielä senkin, että vain jotkut kuvat myyvät, monet eivät myy ainakaan juuri nyt. Ne saattavat olla kiinnostavia joskus myöhemmin, mutta eivät juuri nyt. Silloin niiden tuotto on jossain tulevaisuudessa, tai sitten niillä ei koskaan ole mitään tuottoa. Jos ei ole mitään suojaa, tai suoja on hyvin lyhyt, kaatuvat monien taiteilijoiden mahdollisuudet tienata omilla töillään, niillä tienaavat jotkut toiset jotka julkaisevat niitä ja myyvät niitä omaan lukuun. Mikä siinä olisi oikein?
Kuinkas olisi sarjakuvataiteilijan kanssa. Ensimmäisestä julkaistusta tuotteesta voi kestää jopa kymmeniä vuosia siihen, että on olemassa suosiota, josta siten saisi jopa rahaa korvaukseksi edeltäneiden vuosien työstä. Reitti siihen voi olla hyvin pitkä ja hyvin hankala ja vaatia paljon uhrauksia taiteilijalta. Onko silloin oikein, että hänellä ei ole mitään oikeuksia teoksiinsa sitten kun ne vihdoin voisivat tuottaa jotain.
Musiikki ei ole kaikki taide, eivätkä levy-yhtiöt ole kaikki taiteen myynti, eikä viihdeteollisuus ole yhtä kuin tekijänoikeuksien suojan ainoa nauttija. Taide on hyvin paljon ja hyvin monimuotoista. Koko tekijänoikeutta vastustava keskustelu käsittelee asiassa vain yhtä nurkkaa, mutta ei käsittele kokonaisuutta ja vielä vahemmän tietää jotain taiteen tekemisestä ja sen reliteetteista. Hyvin monien kirjoituksissa henkii halu päästä korvauksetta toisten töihin käsiksi ja päästä leikkimään niillä, siis puhdas itsekkyys ja hyvin kapea-alainen näkemys, kuin hemmoteltu lapsi, joka tykkää, että hänellä on oikeus saada kaikki mitä hän haluaa. Tämän henkisen asenteen ympärille keksitään sitten perusteluita. Ne ovat tietysti kauniin tuntuisia, eihän kukaan rakenna propagandaansa tarkoitusperiään haitaavaan muotoon.
Tosiaan suurin osa
Tosiaan suurin osa piraateista ei ole vaatimassa tekijänoikeuksien poistamista. En minäkään ole suoranaisesti vaatimassa sitä, vaikka mielestäni se on loppujen lopuksi vääjäämätöntä. Yhteiskunnalliset järjestelmämme tulevat vähitellen muuttumaan ja yksi näistä ensimmäisistä askeleista on tekijänoikeusjärjestelmän keventäminen. Tämä saattaa toki jossain määrin lisätä kulttuurin "sosialisoimista" - apurahat ja kirjastot ovat esimerkkejä jo toimivista sosialistavista käytännöistä, joissa yhteiskunnallisesti tuetaan kulttuuria - mutta turha meidän on näitä pelätä, sillä olemme jo kokemuksesta huomanneet, että markkinatalous toimii varsin hyvin myös tietyin rajoituksin. Kyse ei ole sosialismin peikosta.
En itsekään olisi valmis heilauttamaan taikasauvaa ja siten käden käänteessä poistamaan koko älyllisen pääoman käsitettä ja kaikenlaista tekijänoikeutta. olen vain sitä mieltä, että loppujen lopuksi se on paitsi järkevä myös vääjäämätön kehitys yhteiskunnassamme. Siihen kuitenkin liittyy muitakin kehityskulkuja ja muutoksia. Järjestelmän osia ei voi muuntaa tai poistaa ilman että muu järjestelmä mukautuu muutoksiin. Siksi ei myöskään kannata esimerkiksi poliittista toimintaa keskittää tekijänoikeuksien poistamiseksi vaan ainakin ensi alkuun tekijänoikeuksien keventämiseksi.
Toinen seikka ovat tietenkin erilaiset näkemykset piraattiliikkeen sisällä. Kannattaa tietenkin ajaa niitä asioita, joihin kaikki tai ainakin suurin osa ovat valmiita sitoutumaan. Siksi tekijänoikeuksien "reilu" korjaaminen sekä tekijänoikeusjärjestöjen vallan järkevä rajoittaminen ovat ensisijaisia tavoitteita, tässä vaiheissa kenties ainoita joita on järkevä alkaa viemään eteenpäin piraattiliiton taholta.
Teoreettinen argumentointi on erillinen asia. Nämä on hyvä pitää erillään, varsinkin kun piraattipuolueen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Politiikassa ei ole enää pitkään aikaan ollut "luvallista" puhua utopioista (vaikka henkilökohtaisesti pitäisikin ajatuksiaan realistisina).
Jos vapaat markkinat eivät
Jos vapaat markkinat eivät taa taiteilijalle riittävää tuloa millään ehdoin, taiteilijan ammatti on vapaan markkinatalouden näkökulmasta kannattamaton. Tällöin sitä ei kannata harjoittaa, kuten ei esimerkiksi jään myymistä (ainakaan enää länsimaissa). Työn tekijällä on oikeus tehdä työllään mitä haluaa, eikä hänen tarvitse antaa sitä kellekään.
Palkka määritellään työnantajan ja työntekijän kesken ennen työhön ryhtymistä.
Vapaat markkinat
nykymuodossaan antavat tekijöille toimeentuloturvan, koska tekijöillä on oikeus teoksiinsa. Sen oikeuden tuntuva heikentäminen, tai peräti poistaminen, muuttaisi tilanteen siten, että ei olisi toimeentuloturvaa edes niille, jotka nykyoloissa saavat elantonsa kasaan.
Haluat perustella taiteilijan toimeentulokyvyttömyytä sillä, että jos hän ei ilman mitään toimeentuloa turvaavaa lainsäädäntöä saa tuloja, hän ei ole kyvykäs tienaamaan taiteellaan.
Aivan sovit palkan työstä, jolloin saat takuun tuloista. Taiteilija tekee teoksia ja sopii ostajan kanssa korvauksista sekä muista ehdoista. Erona se, että sinä annat taattua palkkaa ja tasaisesti joka kuukausi tilillesi tippuvaa palkkaa vastaan pois oikeuden työsi tuloksiin työnantajalle. Taiteilijalla ei ole takuita kuukausipalkasta, eikä mistään muustakaan. Hänen on saatava tulonsa sopimalla mahdollisen ostajan kanssa siitä paljonko saa korvausta ja millä ehdoilla. Jos joku haluaa täydet oikeudet, pitää korvauksen olla sen mukainen, jos haluaa rajalliset oikeudet, muodostuu hinta sen mukaan. Silloin koko korvaus jakautuu useamman käyttäjän kesken, useimmiten taiteilija ei koskaan saa myydyksi rajoitettuja oikeuksia sen vertaa, että koko työlle muodostuisi siedettävä korvaus. Palkka on eri luontoinen, silloin saat takuun siitä, että tulot ovat siedettävät.
Tekijänoikeudet rajoittavat
Tekijänoikeudet rajoittavat vapaita markkinoita, koska ne asettavat ehtoja tuotteiden myymiseen (ja levittämiseen). Tosiaankin tämän hetkiseen markkinatalouteemme on rakennettu joitain funktioita, jotka tietyllä tapaa rajoittavat vapaita markkinoita. Verotus on yksi hyvä esimerkki. On olemassa myös kiellettyjä keinoja rajoittaa vapaita markkinoita, kuten kartellit. Tekijänoikeudet eivät ole välttämätön osa vapaita markkinoita.
Sanot, ettei taiteilijalla ole takuita kuukausipalkasta. Näin on nykyisessä järjestelmässä. Historiassa on esimerkkejä kuukausipalkkaisista taiteilijoista, tai yleisemmin, taiteilijoista, joiden ansiot ovat olleet säännölliset samaan tapaan kuin nykyiset kuukausipalkat. Tämäkin osoittaa tekijänoikeusjärjestelmän olevan vain yksi monesta mahdollisesta.
Tekijänoikeudet eivät rajoita vapaita
markkinoita, ne rajoittavat mielivaltaa.
Kuukausipalkkaisia taiteilijoita on nytkin, silloin saavat palkkansa ja tekijänoikeuksista nauttiminen on työnantajan etu. Mm. mainoksiin teoksia tekevät ovat monesti kuukausipalkkaisia, mutta jos puhutaan vapaasta taiteesta, siis taiteilijan omilla ehdoilla tapahtuvasta luovasta työstä, siihen ei ole kuukausipalkkajärjestelmää, eikä pidäkään olla.
Jos olisi, häipyisi taiteellinen vapaus sen sileän tien. Olisi joku, joka arvioisi, kenelle kuuluu kuukausipalkka ja kenelle ei. Kaikille halukkaille sitä ei tulisi kumminkaan.
Tekijänoikeuksien poistajat rakastavat keksiä kaikenlaisia tulon muodostamiseen liittyviä ideoita ja uskovat niiden perustelevan jollain lailla tekijänoikeuksien poistamista. Tosiasiassa ne ideat eivät ole uusia, eikä niiden toimivuutta ole osoitettu ja kaiken lisäksi tekijänoikeudet eivät estä niitä kokeilemasta.
Kokeilkaa eri vaihtoehtoja, ottakaa vastuuta ja oppikaa käytännön tasolla miten ihanteenne saa toimimaan. Sitten voitte muuttaa maailmaa tuolta osin, sillä silloin monet siirtyvät käyttämään toimivia mallejanne. Nyt esitetyillä ideoilla ei ole mitään osoitettua käytännöllistä toimivuutta. Yksi satunnainen esimerkki ei todista laajempaa ja kestävämpää toimivuutta. Ideoiden esittäjät ole valmiita ottamaan mitään vastuuta asiasta, ainoastaan halukkaita heittämään taiteilijat ideoidensa varaan. Se on hyvin vastuutonta toimintaa, jossa kaikki riskit siirretään toisten kannettavaksi. taitelijoista tehdään silloin joidenkin idealistien koekaniineja.
Tuo näyttää minusta
Tuo näyttää minusta silkalta retoriikalta:
"Tekijänoikeudet eivät rajoita vapaita markkinoita, ne rajoittavat mielivaltaa."
Ovathan vapaat markkinat monessa mielessä mielivaltaa. Myyjällä on täysi vapaus määritellä hintansa ja myyntiehtonsa. Ajatuksena on kuitenkin se, että markkinoiden laajuus vähentää sen merkitystä: jos et pidä yhden mielivallasta, voit kokeilla toista. Vapaat markkinat tarkoittavat vapaata kilpailuasetelmaa, jossa yksin kilpailukykyisyys määrää taloudellisen menestyksen. Kun yksi tuottaa tehokkaammin (halvemmalla), kuin toinen, tai tuottaa parempia tuotteita, näitä ostetaan enemmän. Kenenkään kilpailukykyä ei pyritä rajoittamaan.
Markkinoita ei ideaalisti rajoitettaisi millään tavoin. Toki tuotantotekijöitä rajoittavat erilaiset lait, joiden emme tavallisesti katso rajoittavan vapaita markkinoita sinänsä. Näillä tarkoitan esimerkiksi lapsityövoiman tai orjatyövoiman kieltoa.
Tekijänoikeudet rajoittavat vapaita markkinoita, koska ne estävät vapaan kilpailun.
Tekijänoikeudet eivät todellakaan
rajoita vapaata kilpailua, ne rajoittavat ainoastaan sitä, että toisen tuotteilla ei saa alkaa käymään kauppaa ilman sopimusta. Sopimukset tehdään valmistajien kanssa, vähittäismyyntiin menee tuotteita kaikkialle, jos vain haluvat ottaa myyntiin. Tämä pätee tavattoman monissa tuoteissa. Et voi edes tehdä kopiota toisen tekemästä muoviämpäristä ja siten alkaa myymään sitä. Oman muotin muoviämpäristä saat tehdä, mutta muotin aihiona et voi käyttää toisen tekemää muoviämpäriä.
Millä tavalla taideteoksissa nykymallilla kilpailukyky ei määrittelisi taloudellista menestystä? Taiteenkin myynnissä on kilpailua, kovaa kilpailua onkin.
Ei pidä paikkaansa.
Kiellät ilmiselvästi oikeuden omaan työhön, koska katsot, että kun taitelija myy jollain hinnalla yhden kopion, on teos sen jälkeen vapaata riistaa. Yhden kopion myyminen ei todellakaan korvaa teoksen parissa tehtyä työtä. Vai olisitko valmis maksamaan esimerkiksi kymmeniä tuhansia euroja yhdestä äänitteestä? Teoksien eteen nähty työ voi olla jopa vuosien työ. Ja sinä olet sitä mieltä, että kun myy yhden kopion, on saanut palkkansa. Oikeus omaan työhön on aika selvä juttu, koska vaihtoehtona on oikeus orjuuttaa ja käyttää hyväkseen toista. Ei mitenkään verrannollinen valitsemaasi esimerkkiin itsestäänselvyyksistä.
Ei pidä paikkaansa. Edellinen kirjoittaja aivan selvästi puolusti tekijän oikeuksia työnsä tulokseen. Sinä taasen yrität puolustaa mallia, johon sopii amerikkalainen sanonta: "You can't have your cake and eat it too". Eli ollaan myyvinään teos, mutta ei sitten kuitenkaan.
Kyllä yhden kappaleen myyminen korvaa työn kunhan hinnan asettaa sopivaksi. Miksei hinta voisi olla kymmeniä tuhansia, ostaahan nykyäänkin tuhannet ihmiset saman teoksen. Ei muuta kuin kolehti pystyyn että saadaan teos ostettua pois tekijältään. Tämä myöskin motivioisi tekijöitä paljon paremmin, kun kertaluontoisella työllä ei voi lypsää tuloja kuolemaansa saakka, vaan kun yksi teos on myyty, jos haluaa lisää tuloja, on myös tehtävä lisää työtä.
Tuon orjuuttamisesta höpöttämisen voisi myös jo jättää pois tökerönä propagandakeinona, koska sillä ei ole asian kanssa yksinkertaisesti mitään tekemistä.
Musiikkituotannon etukäteisrahoitus
Deranger: "Kyllä yhden kappaleen myyminen korvaa työn kunhan hinnan asettaa sopivaksi. Miksei hinta voisi olla kymmeniä tuhansia, ostaahan nykyäänkin tuhannet ihmiset saman teoksen. Ei muuta kuin kolehti pystyyn että saadaan teos ostettua pois tekijältään. Tämä myöskin motivioisi tekijöitä paljon paremmin, kun kertaluontoisella työllä ei voi lypsää tuloja kuolemaansa saakka, vaan kun yksi teos on myyty, jos haluaa lisää tuloja, on myös tehtävä lisää työtä."
Ainakin Sellaband on toteuttamassa jo yhdenlaista varianttia tästä tuotannon etukäteen rahoittamisen ideasta. Siinä kuka tahansa artisti, joka saa 5.000 ihmistä uskomaan itseensä niin että on valmis sijoittamaan artistin levyyn 10 dollaria, pääsee Sellabandin toimesta levyttämään parhaat biisinsä albumiksi hyvään studioon hyvän tuottajan avustamana. Levytyksen jälkeen kaikki 5.000 10 dollariaan sijoittanutta 'uskojaa' saavat syntyneen levyn automaattisesti postitse itselleen. Kolme kunkin levytetyn albumin raidoista pannaan promootiomielessä ilmaiseksi jakoon Sellabandin sivuille, ja loppuja raitoja myydään aineettomasti 50 senttiä kappale. Kertyvät myyntitulot jaetaan kolmeen osan: kolmasosa menee palvelun pyörittäjälle eli Sellabandille, kolmasosa artistille itselleen ja kolmasosan saavat jakaa keskenään artistin 5.000 'uskojaa'. Lisärahaa on mahdollisuus tienata myymällä CD-levyjä omatoimisesti haluamiensa kanavien kautta. Sellaband toimittaa näitä CD-levyjä omakustannushintaan, kuitenkin niin, että 2 dollaria kunkin CD-levyn tukkuhinnasta jaetaan 5.000 'uskojan' kesken. Sopimus Sellabandin kanssa ei sido artistia mitenkään - hän voi koska tahansa solmia sopimuksen normaalin levy-yhtiön kanssa niin halutessaan. Mielenkiintoinen malli, joka antaa artistille mahdollisuuden sivuuttaa perinteiset levy-yhtiöt kokonaan ja parhaassa tapauksessa jopa tienata rahaa yhdessä suurimpien faniensa kanssa.
Kaikki millä pystyy sivuuttamaan
perinteiset levy-yhtiöt, on artistien kannalta positiivista.
Levy-yhtiöt nykymuodossaan ovat artistien vihollisia, koska niillä on halu muokata artistista heidän rahantekokoneitaan, ei auttaa artistia luomaan omaa musiikkiaan. Jotkut pääsevät luomaan omaansa omilla ehdoillaan, mutta harvat.
Tuossa ei ollut kuitenkaan mitään sellaista, mikä edellyttäisi muutoksia tekijänoikeuslakiin. Toisekseen tuo on yksi vaihtoehdoista, eikä yksi pääskynen tee sitä kesää vieläkään. Uusian reittejä tulee ja onkin jo, mikään niistä ei edellytä tekijän oiekuksiin puuttumista. uudet reitit eivät käytä lain suomia mahdollisuuksia suojauksiin eivätkä muutenkaan tavoittele kuluttajan elämänm hankaloittamista, päin vastoin.
Nuo ovat positiivisia tapahtumia. Noita tulee varmasti lisää ja taiteiljoiden mahdollisuudet tavoittaa yleisö tulee ilman muuta suoremmaksi ja netti on siinä avainasemassa.
Tuollaisella kehityksellä ei tosin ole mitään tekemistä piraattien ajaman asian kanssa, eli tekijöiden oikeuksien heikentämisen kanssa.
Se jolle vastasin
ei todellakaan tarkoittanut niiden kymmenien tuhansien maksamista, joten vääristät asiaa.
Hänen näkemyksensä on todellakaan ei puolusta tekijää, jos tekijänoikeus poistetaan. Hänen ilmasunsa "nykymuodossaan poistetaan", tarkoittaa ilmaisuna niiden poistamista. Hän ei puhunut siitä mitä tulee tilalle.
Jos hän ei tarkoittanut sitä, että tekijän oikeus oman työnsä hallintaan poistetaan, vaan jotain muuta, silloin olisin tulkinnut väärin hänen sanansa, mutta en oikein usko niin. Mitä jos hän vastaisi itse ja kertoisi, mitä tulisi tilalle. Niin moni on puhunut tekijänoikeuden poistosta, että paljon muutkaan ei tuosta tule mieleen.
Tekijänoikeuden poisto puolestaan johtaisi automaattisesti siihen, että jotkut tekisivät hänen teoksillaan rahaa, mutta suojan puuttumisen tähden hänellä ei ole mitään oikeuksia siihen.
Puolustan mallia, jossa tekijällä on oikeus myydä käyttöoikeuksia, tai myydä mitä huvittaa, kyse ei ole lainkaan väittämästäsi olla myyvinään -ilmiöstä. Sellainen väitös on aika surkuhupaisa, lisensiointi on normaalia, eikä siinä ole mitään väärin.
Erinäiset piraatit kyllä koittavat kahmia itselleen lisäoikeuksia haluamalla olla ymmärtämättä tätä. On helpompaa perustella itselleen tulevia oikeuksia kun ostaa tuotteen, kun rajaa käsityksensä koskemaan "ostin perunasäkin" tasoa. Siihen vaaditaan tosin itsepetos, mutta ehkä kaikki keinot tulee käytetylsi, kun pyritään lakien voimalla muuttamaan tekijöiden oikeuksia sopia siitä millä tavalla he myyvät tuotettaan.
Lisenssiointi on hyvin tavallista. Monien teosten kohdalla on niin, että ne pitää lisensioida moneen kertaan, ennen kuin niillä loppujen lopuksi tienaa. Kustakin julkaisutavasta ja kerrasta tulee jotain, yhdestäkään ei niin paljon, että se korvaisi tehdyn työn.
Miksikä sinä sitten sanoisit orjuuttamisen sijaan sitä, että tekijältä otetaan oikeus omaan työhönsä pois, siis poistamalla tekijänoikeus, silloin nimittäin kaikille annetaan valta ottaa hänen teoksestaan kopioita ja myydä niitä ihan oman mielensä mukaan.
Silloin kuka tahansa saa laillisesti alistaa taiteilijan mielihalunsa mukaan, sellainen on taiteilijan orjuuttamista.
Orjuuttaminen on oiva sana ilmaisemaan asiaa. Se ei ole propagandakeino, se on realiteetti.
Sen sijaan nuo puheet siitä, että keräisit kavereitten kanssa kolehdin ostaaksesi vaikkapa yhden musiikkikappaleen kaikki oikeudet itsellenne, se on propagandaa, koska tiedät itsekin, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
Se jolle vastasin ei
Se jolle vastasin ei todellakaan tarkoittanut niiden kymmenien tuhansien maksamista, joten vääristät asiaa. Hänen näkemyksensä on todellakaan ei puolusta tekijää, jos tekijänoikeus poistetaan. Hänen ilmasunsa "nykymuodossaan poistetaan", tarkoittaa ilmaisuna niiden poistamista. Hän ei puhunut siitä mitä tulee tilalle. Jos hän ei tarkoittanut sitä, että tekijän oikeus oman työnsä hallintaan poistetaan, vaan jotain muuta, silloin olisin tulkinnut väärin hänen sanansa, mutta en oikein usko niin. Mitä jos hän vastaisi itse ja kertoisi, mitä tulisi tilalle. Niin moni on puhunut tekijänoikeuden poistosta, että paljon muutkaan ei tuosta tule mieleen. Tekijänoikeuden poisto puolestaan johtaisi automaattisesti siihen, että jotkut tekisivät hänen teoksillaan rahaa, mutta suojan puuttumisen tähden hänellä ei ole mitään oikeuksia siihen.
En vääristele mitään. Kyseinen kirjoittaja nimenomaan antoi esimerkin siitä, kuinka tekijällä olisi edelleen täysi oikeus myydä teoksensa ja määrätä sen hinta. Sen sijaan vallanhimoisilla tekijöillä ei tule olla oikeutta "orjuuttaa" muita ihmisiä määräilemällä mitä he saavat tai eivät saa tehdä ostamillaan tuotteilla.
Piraatit eivät ole poistamassa kaupallisen toiminnan tekijänoikeuden suojaa, vaan ainoastaan vapauttamassa epäkaupallista käyttöä. Tämäkin on sinulle jo kerrottu moneen kertaan.
Puolustan mallia, jossa tekijällä on oikeus myydä käyttöoikeuksia, tai myydä mitä huvittaa, kyse ei ole lainkaan väittämästäsi olla myyvinään -ilmiöstä. Sellainen väitös on aika surkuhupaisa, lisensiointi on normaalia, eikä siinä ole mitään väärin.
Suomessa laki menee kuitenkin lisenssiehtojen edelle ja lain tulee huolehtia ettei lisenssiehdot polje kaikkien oikeuksia kuten nyt pääsee käymään.
Miksikä sinä sitten sanoisit orjuuttamisen sijaan sitä, että tekijältä otetaan oikeus omaan työhönsä pois, siis poistamalla tekijänoikeus, silloin nimittäin kaikille annetaan valta ottaa hänen teoksestaan kopioita ja myydä niitä ihan oman mielensä mukaan. Silloin kuka tahansa saa laillisesti alistaa taiteilijan mielihalunsa mukaan, sellainen on taiteilijan orjuuttamista. Orjuuttaminen on oiva sana ilmaisemaan asiaa. Se ei ole propagandakeino, se on realiteetti.
Höpö höpö. Orjuuttaminen tarkoittaa, että ihminen pakotetaan tekemään asioita vastoin tahtoaan. Ketään ei olla tässä pakottamassa yhtään mihinkään, ainoastaa ihmisten perusoikeuksia käyttää ostamaansa tuotetta haluttaisiin suojata lailla.
Sen sijaan nuo puheet siitä, että keräisit kavereitten kanssa kolehdin ostaaksesi vaikkapa yhden musiikkikappaleen kaikki oikeudet itsellenne, se on propagandaa, koska tiedät itsekin, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
Ei ole. En puhunut mistään kavereista vaan maailmanlaajuisesti potentiaalisista ostajista. Jos vaikka Metallica asettaisi $50 000 hinnan uuden levynsä julkaisulle, ja joku luottokorttiyhtiön tapainen luotettava välikäsi varaisi potentiaalisten ostajien rahat ja summan täytyttyä siirtäisi ne, aivan varmasti levy tulisi myydyksi.
Taiteilijan oikeus
Tälläinen juttu osui silmiin:
"Kirjeessä Raisio Oyj ihmetteli, että Elovena-tavaramerkin käyttöön ei ollut pyydetty lupaa, ja ilmoitti varaavansa mahdollisuuden esittää myöhemmin tavaramerkin luvattoman käytön johdosta yksilöidyn korvausvaatimuksen.
Jani Leinonen sanoo vastauksessaan Raisio Oyj:lle, että hän ei aio tulevaisuudessakaan pyytää lupaa teostensa tekemiseen Raisio Oyj:ltä. Hän korostaa taiteilijan, kuten muidenkin, sananvapauden perustuvan Suomen perustuslakiin. "
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Taiteilija+Jani+Leinonen+selitti+uu...
Tässähän tämä koko tekijänoikeuslaki on kiteytettynä. Taiteilijalla on oikeus sananvapauteen, muut ovat sitten pyramidivarkaita ja kommunistiterroristeja:)
Nimenomaan
Jos tekijänoikeuslakia tarkastellaan sananvapauden näkökulmasta, niin enitenhän se rajoittaa juuri taiteilijoiden sananvapautta. Saattaa olla merkittäväkin rajoite vapaalle luomistyölle, että ei voi käyttää omissa teoksissaan osia sellaisesta materiaalista, johon joku toinen omistaa yksinoikeuden.
Erityisen hyvin asia kiteytyy tässä:
Leinonen on käyttänyt pitkään materiaalinaan kuvia mainoksista, pakkauksista ja muusta visuaalisesta kuvastosta. "Jos minun pitäisi pyytää joka kerta lupaa, se pysäyttäisi taiteeni kokonaan", hän sanoo.
Tekijänoikeuslain vaatimus, että kaikkeen pitää aina olla erillinen lupa, on sekä kohtuuton että täysin epärealistinen.
Tuolla tapauksella ei ole mitään tekemistä
tekijänoikeuslain kanssa. Sitäpaitsi taiteilijan sananvapautta ei tekijänoikeuslaki rajoita mitenkään. Aino amitä se rajoittaa on plagiointi ja kopiointi, eli toisen teosta ei saa kopioida, eikä sitä saa plagioida.
Itse ideaa tai muuta tekijänoikeuslaki ei suojaa, paitsi vaikka siten, että et voi ottaa jostain kirjasta sen juonta ja kirjoittaa siitä uutta versiota ilman omaperäisyyttä, mutta se onkin plagiointia.
Plagiointi
Mitä onkaan plagiointi? Plagiointi on sitä, että ottaa toisen teoksen omiin nimiinsä ja saa kunnian sellaisesta työstä jonka on tehnyt joku toinen. Plagiointi on moraalisten tekijänoikeuksien loukkaamista, sitä että loukkaa tekijän oikeutta saada tunnustusta omista töistään. Ei plagiointia ole kaikki sellainen, missä toisten tuottamaa materiaalia käytetään luvatta omien töiden raaka-aineena.
Mitä jos joku vaikka ottaa elokuvaansa taustamusiikiksi jonkun toisen säveltämää musiikkia? Onko se plagiointia? Tietääkseni ei, niin kauan kuin sitä musiikkia ei väitä itse tekemäkseen. Se on toki vastoin tekijänoikeuslakia, mutta se ei vielä riitä tekemään siitä plagiointia.
Toisaalta taas, plagiointia voi olla myös sellainen toiminta, joka ei riko tekijänoikeuslakia. Kuten totesit, ideaa ei tekijänoikeus suojaa. Toisen idean saa siis kopioida lupaa kysymättä ja hyötyä siitä vielä rahallisesti. Plagiointia? Varmasti. Väärin? Luultavasti useimpien mielestä kyllä. Mutta tekijänoikeuslakia ei silti rikota.
Toivoakseni tämä havainnollistaa sitä tosiseikkaa, ettei tekijänoikeudenalaisen materiaalin luvaton käyttö ole läheskään sama asia kuin plagiointi, jollaiseksi tietämättömät sen usein automaattisesti mieltävät.
Se on plagiointia
jos teos on matkittu ilman mitään omaperäisyyttä tuloksessa. Plagiointi ei ole suoraa kopiointia, mutta henkisesti aika lähellä.
Teoksen kopiointi on sitten sitä, että sitä esitetään 1:1 omana.
Laiton käyttö on luvatta käyttäminen, mainittiin tekijä sitten tahi ei.
Ei ole
Kaupallinen tavaramerki ei ole tekijänoikeuden, vaan tavaramerkkisuojan alla.
Toisekseen maailmalla on jo kauan sitten vakiintunut käytäntö, että yksittäisissä teoksissa voi hyvinkin käyttää mitä tahansa tavaramerkkiä, jos sen käytön katsotaan olevan taiteellista ilmaisua. Ainoa mikä on kielletty selvästi, on tavaramerkin käyttö kaupallisessa mielessä. Vaikka taideteos myydäänkin, ei sitä pidetä kaupallisena käyttönä tuollaisessa tapauksessa.
Noista oikeuksista puhutaan
Noista oikeuksista puhutaan varsin paljon. Mitä oikeuksia ihmisillä sitten on? Kaikki oikeudet ovat loppujen lopuksi yhdessä sovittuja: mitään ei tule luonnostaan ihmisille. Mitkään oikeudet eivät ole luonnostaan välttämättömiä tai itsestään selviä, ellei sitten usko esim. Jumalaan. Syntyessään jokaiselle ihmiselle kuuluu Yhdysvaltain perustuslaissa tietyt perusoikeudet. Tämä ajatus tavallaan keksittiin valistusaikakaudella ja se perustui pitkälti sen ajan kristilliseen näkemykseen jokaisen ihmisen arvosta Jumalan edessä. Deistitkin perivät tämän ajatuksen kristinuskosta. Muissa uskonnoissa on samoja ajatuksia. Ajatellaan olevan olemassa jokin perimmäinen ihmisestä riippumaton moraalin lähde, että on olemassa universaaleja moraalisääntöjä.
Sittemmin luontaisia oikeuksia on perusteltu myös eri tavoin, mutta itse näin ainoana johdonmukaisena perusteena universaalille moraalisäännöstölle ajatuksen jonkinlaisesta ihmisestä riippumattomasta jumalasta tms. alkuperästä.
Sekulaarissa diskurssissa oikeudet ovat yhdessä sovittuja sosiaalisia rakenteita. Ne ovat osa länsimaisen kulttuurin perusrakenteita. Muissa maailman kulttuureissa havaitsemme osaksi samoja oikeuksia mutta emme kaikkia. Näemme vieraissa kulttuureissa heikkouksia, mutta niissä on myös vahvuutensa, samoin kuin omassa kulttuurissamme on heikkouksia ja vahvuuksia. Joissain kulttuureissa ei ole tai ei ole ollut sananvapautta tai oikeutta koulutukseen tai äänioikeutta, ainakaan samassa merkityksessä kuin meillä. Vanhempien oikeus fyysiseen kuritukseen on poistettu, koska pidämme tärkeämpänä yksilön oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen (miten se nyt onkin paras ilmaista). Jossain toisessa kulttuurissa katsotaan vanhempien oikeutta kasvattaa haluamallaan tavalla vieläkin tärkeämmäksi. Vahvuuksia ja heikkouksia.
Tekijänoikeudet ovat samalla tavoin sovittuja, koska on päätetty niiden olevan hyödyksi. Tekijänoikeuksista on varmasti ollut monia hyviä vaikutuksia. Jossain määrin ne ovat saattaneet edesauttaa kulttuurin kehitystä joillain osa-alueilla. Niistä on ollut hyötyä monille taiteilijoille ja artisteille, sekä kirjailijoille ja ajattelijoille. Kenties ideoita on voinut kehittyä vapaammin ja paremmin kun osa kulttuurintuottajista on voinut keskittyä kulttuurin luomiseen laajemmin kuin aikaisemmin. Joku voi mainita muita tekijänoikeuksista koituneita hyviä puolia, ehkä jonkin ristiriidattomia kuin minun mainitsemani. Huonojakin vaikutuksia tekijänoikeuksilla on uskoakseni ollut, vaikkei nyt tulekaan mieleen mitään erityistä.
Pohjimmaisena ajatuksena on, etteivät nämäkään oikeudet ole kiveen hakattuja. Jos länsimainen kulttuuri voi toimia ilman niitä, niiden poistamista tulisi voida avoimesti harkita. Itsestäni tuntuu, että vapaa tiedonsiirto toisi mukanaan enemmän hyötyjä kuin mitä tekijänoikeuksien säilyttäminen, varsinkin jos pidämme teknologian kehitystä väistämättömänä (mutta ei välttämättä minään itseisarvona sitäkään). Aiheutuuko tästä kärsimyksiä ammattikulttuurintuottajille? En usko. Pahimmassa tapauksessa hyvin moni heistä harmistuu ja joutuu jopa muuttamaan asioita elämässään. Jos joku uskoo taiteilijan tai muusikon tai kirjailijan tyystin lopettavan luovan työnsä tekijänoikeuksien poistumisen myötä, hän ei uskoakseni ymmärrä luovan työn luonnetta :).
Olin muuten itse joskus melko aktiivisesti mukana nk. tracker-musiikkipiireissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Tracker-musiikki internetissä (ennen internetin yleistymistä muissa verkoissa). Tunsin monia hyvin aktiivisia muusikoita, joista osa tuotti musiikkia aika lailla ammattimaisesti (tuhansien eurojen laitteistot ja monia työtunteja musiikkikappaleen työstämiseen). Toisilla lähtökohta oli amatöörimäisempi, mutta silti syntyi usein aivan loistavaa musiikkia. Kaikki musiikki oli noissa skeneissä täysin ilmaista ja vapaata. Kukoistavaa kulttuuria kaikin puolin. Jotkut toki tekivät myös musiikkia kaupallisiin tuotteisiin, esim tietokonepeleihin, ja jotkut siirtyivät jonkin ajan kuluttua kokonaan ammattimuusikoiksi. Pointti oli kuitenkin se, että on mahdollista ylläpitää hyvinkin vireää kulttuuritoimintaa yllä ilman että luovasta työstä vaaditaan erityistä palkkaa. Nykyisin tiedonsiirto ja internetin yhteisölliset mahdollisuudet luovat yhä enemmän keinoja yhteistyöhön - kenties vielä samalla tavalla kuin mitä teollistuminen ja massatuotanto mahdollistivat uudenlaisen yhteistyön käsityöläisten kesken (ihmiset jotka eivät tunteneet toisiaan, ja jotka eivät kenties olisi tehneet yhteistyötä, jos olisivat tunteneet, saattoivat eri puolilla maata tai jopa maapalloa tuottaa osia "yhteiseen projektiin" kysynnän ja tarjonnan kautta). Näin ollen kunnianhimoisiakin kulttuuriprojekteja saatetaan luoda ilman suuria investointeja. Tämä menee taas haihattelun puolelle. Eiköhän jokin pointti sieltä jo tullut.
On aika selvää, että
kullakin on oikeus oman työnsä tuloksiin. Tuota oikeutta tuskin monikaan on valmis kieltämään, ainakaan omalta kohdaltaan.
Erilaisia kvasifilosofisia pyörittelyitä kyllä löytyy, niillä pyritään hämärtämään aika yksinkertaisia asioita monimutkaisiksi mössöiksi. Johtuko se puhujan omasta sekavuudesta, vaiko tahallisesta ja tavoitteellisesta yksinkertaisten asioiden sotkemisesta, varmaan vaihtelee. Lopputuloksena on kumminkin pyrkimys kieltää taiteilijoilta oikeus heidän töihinsä ja niiden hallintaan.
Kaikkiin mahdollisiin väittämiin löytää aina edes yhden muka-asiantuntijan tueksi.
Monet ovat valmiit ottamaan taiteilijoilta pois heidän oikeutensa heidän työhönsä, perustellen mm. sillä, että teos on immateriaalinen, eli jollain lailla sitä ei ole olemassa, tai se on jollain mystisellä tavalla yhteiskunnan omaisuutta.
Tosiasiassa mitään teosta ei ole olemassa ilman tehtyä työtä, siksipä teos on ihan täysin verrattavissa mihin tahansa omaisuuteen. Kun taiteilijan työtä kopioidaan on aika itsestään selvää, että hänen tulee saada korvaus, sopimuksen mukaan, teoksestaan.
Siis sopimuksen mukaan. Ei sen mukaan mitä joku vaikkapa täällä ajattelee, vaan sen mukaan mitä taiteilija itse sopii teoksen käyttöoikeuksista hyödyntäjän kanssa.
Taiteen parissa ei ole lainkaan uusi ilmiö, että on amatööritaiteilijoita, jotka tekevät teoksia ja jakavat myös ilmaiseksi niitä. Sen päätöksen he ovat tehneet itse, eikä heidän tekemänsä päätös ole keitään muita velvoittava. Esimerkissäsi oli aika tyypillinen rakenne, ollaan amatöörejä, kunnes siivet kantavat ammattilaisuuteen.
Kulttuuriprojektit ym. mitkä tahansa mahdollisuudet netinkin välityksellä ovat myös sellaisia asioita, joista tekijöiden tulee saada itse päättää, eli millä ehdoilla ja tavoilla he tekevät. Siihen ei ole keillään muilla mitään oikeuksia. Ei projektin toteuttamiseen, eikä sen tuloksiin. Jos projektit tuottavat jotain mahtavaa ilman suuria investointeja, on se sille porukalle eduksi ja varmasti niitä mahdollisuuksia tulevat toisetkin esimerkin kannustamina toteuttamaan, mutta edelleenkin tekijöillä on ja tuleekin olla oikeus oman työnsä tuloksiin.
Teosten myyntiehdot vastaavat Matti Meikäläisen sopimusta palkasta, tai myymästään tavarasta. Se ei ole toisten päätettävissä.
Se, että sinä kieltäydyt
Se, että sinä kieltäydyt ymmärtämästä päteviä perusteluja, ei automaattisesti tarkoita että ne olisivat sen enempää kvasifilosofisia kuin monimutkaisiakaan.
Missä olivat
ne pätevät perustelut. Millä kumoat sen mitä kirjoitin. Tee lainaus ja perustele asiallisesti mikä oli väärin. Noin epämääräinen heittely ei ole asiallista keskustelua.
Perustelut olivat siinä
Perustelut olivat siinä postauksessa, jota sinä aloit heittelemään kvasifilosofia- ja monimutkainen -termeillä. Kannattaa aloittaa vaikka lukemalla se ajatuksella läpi, ei se loppupelissä mitenkään monimutkaista ollut!
Perustelut voi nimetä
ihan mielensä mukaan vaikka mihin lähteeseen, mutta et perustellut esittämiäni asioita vastaan yhtään mitään.
Aloita vaikka siitä, että selkeästi perustelet, miksi sinulla pitää olla oikeus oman työsi tuloksiin, mutta taiteilijalla ei. Vai oletko valmis tekemään sellaisen vaihtokaupan, että sinä saat päättää taiteilijan puolesta hänen töidensä tuloksista ja taiteilija vastaavasti sinun työsi tuloksista.
Mistä olet saanut
Mistä olet saanut päähäsi, että niin minulla kuin taitelijallakaan olisi kaikenkattavat oikeudet työnsä tuloksiin. Eihän tämä pidä alkuunkaan paikkaansa. Oikeudet minun työni tuloksiin ovat yrityksellä jossa työskentelen, taiteilijalla taasen on töihinsä vain ne rajoitetut yksinoikeudet, jotka tekijänoikeus tällä hetkellä määrittelee.
Jos minua ei miellytä työnantajani ehdot, minun ei ole pakko työskennellä sielä, ja jos taitelijaa ei miellytä tekijänoikeuden määrittelemät oikeudet, hänen ei ole pakko julkaista teoksia.
En lähteny erittelemään perusteluja viestiisi, koska joku muu on ne juurta jaksaen jo sinua edeltävässä viestissä selittänyt ja viestisi sisältö kertoo, että et yksinkertaisesti ollut vielä sisäistänyt edeltävän viestin sanomaa.
Auton myyjä ei voi sanella
Auton myyjä ei voi sanella ostajalle missä autolla saa ajaa, eikä palkan maksaja voi sanella mihin rahat saa käyttää. Miksi CD levyn myyjä saisi sanella missä ja miten ostaja saa sitä käyttää? Laki antaa oikeuden valmistaa levystä kopioita ja sen tulisi antaa oikeus myös epäkaupalliseen levitykseen.
Millä perusteella
pitäisi antaa oikeus levitykseen?
Teepä ostamastasi autosta kopioita ja ala myymään niitä, siis perusta autotehdas. Sitten saat tietää onko siinä mitään rajoituksia. Miten palkanmaksajan suhde sinulle maksettuihin rahoihin liittyy asiaan?
Ainoa mitä ajat takaa on, että haluat lain voimalla lisää oikeuksia. Siis ottaa taiteilijan suorittaman työn haltuusi omilla ehdoillasi, mutta tuskin suostuisit siihen, että sinun työsi tulokset annettaisiin taiteilijalle vapaaseen käyttöön.
Millä perusteella pitäisi
Millä perusteella
pitäisi antaa oikeus levitykseen?
Vapaassa yhteiskunnassa jos asian kieltämiseksi ei ole päteviä perusteluja, kuten nyt ei ole, tulee se sallia oletusarvoisesti.
Teepä ostamastasi autosta kopioita ja ala myymään niitä, siis perusta autotehdas. Sitten saat tietää onko siinä mitään rajoituksia.
Kukaan ei edelleenkään ole ollut myymässä mitään. Jos taasen en ilmaiseksi saa omilla resursseillani rakentaa auton replikaa kaverilleni, tulee tämä epäkohta ilman muuta korjata samalla kuin tekijänoikeuslakikin.
Miten palkanmaksajan suhde sinulle maksettuihin rahoihin liittyy asiaan?
Kerro sinä, itsehän aloit vertaamaan teosmyynnistä saatuja voittoja palkkaan, vaikka ne eivät millään tavoin vertailukelpoisia olekaan.
Vapaassa yhteiskunnassa
kullakin on oikeus itse päättää itse tekemistään teoksista, tavaroista, tai suorittamistaan palveluista. Sen oikeuden kieltämiseen ei ole perusteluita.
Jos haluat oikeuden levittää voit aina sopia siitä teoksen tekijän kanssa. Kun ostat yhden kopion jostakin tuotteesta, et todellakaan ole maksanut koko tuotetta, vaan yhden pienen osan täydetsä hinnasta. Jos puhutaan musiikista, et ole maksanut studioita ja muuta kaikkea mikä liittyy asiaan, etkä myöskään ole maksanut taiteilijalle niin paljon, että voisi katsoa taiteilijan saaneen palkkansa. Olet siis maksanut yhden hyvin pienen osan siitä. Et voi pitää lähtökohtana, että se antaa sinulle oikeuden tehdä mitä huvittaa. Asia on toinen, jos taiteilija itse antaa oikeuden siihen, mutta se onkin sitten hänen oikeutensa.
Jos sinä haluat luovuttaa oman oikeutesi pois, se on oma asiasi.
Jos teet yhden auton omaan käyttöösi, tai vaikka montakin, sitä ei estä mikään.
Jos teet sen kaverillesi ilmaiseksi, ei taida sitäkään estää mitään. Mutta jos teet kopion tuhansille "kavereillesi", silloin asiaan tulee mutkia.
Palkkasi maksajan suhde rahoisisi vastaa sinun suhdetta niihin rahoihin, jotka maksat tuotteesta. Se ei siis edelleenkään liity tähän.
Teosmyynnistä tulleita voittoja? Ne ovat sitä millä taiteilija saa palkkansa, jos kauppa käy. Muuten ei saa. Kiellätkö sinä joltakulta oikeuden myydä omaa teostaan omilla ehdoillaan?
Jos kiellät, niin sitten sinunkin palkkasi tulee olla mielivallan kohteena ja ilman suojaa. Ei siihen suojaan ole yhtään sen pätevämpiä perusteluita.
Pieni välikysymys
Offtopic: Kiusankappale, onko sinulla sattumalta pikkuserkkua nimeltä Shubi? ;-)
- voitte jatkaa -
Ei ole
En tunne k.o. tapausta. Luin jotain hänen kirjoittamaa. Ei yhtään huonoa. En kylläkään ole lukenut niin paljon, että voisin ottaa kantaa siihen kuinka paljon olen samaa mieltä hänen kanssaan. Selkeänä erona näihin taiteen kavaltajiin nähden kuitenkin on, että hän on ilmiselvästi tekijä itsekin, hän tietää mitä se on. Nämä kavaltajat, jotka ovat valmiit kieltämään taiteilijoilta oikeuden heidän omaan työhönsä eivät tiedä, eivätkä kai haluakaan tietää.
Huomaa, että kirjoitin "ne kavaltajat jotka ovat valmiit kieltämään taiteilijoilta oikeuden heidän omaan työhönsä". Sii en viitannut lainkaan kaikkiin täällä oleviin muutoksen haluajiin.
Vapaassa yhteiskunnassa
Vapaassa yhteiskunnassa kullakin on oikeus itse päättää itse tekemistään teoksista, tavaroista, tai suorittamistaan palveluista. Sen oikeuden kieltämiseen ei ole perusteluita.
Vaikka miten jankkaisit tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Yhteisen edun nimissä kaikkiin em. asioihin on tehty lukemattomia poikkeuksia. Minulla ei ole oikeutta päättää saako joku kopioida tekemäni teoksen yksityiseen käyttöön. Minulla ei ole oikeutta päättää suoritanko asepalveluksen. Minulla ei ole oikeutta päättää kerääkö joku marjoja omistamaltani maalta, tai vedetäänkö sen poikki vaikkapa kunnallistekniikkaa. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Väitteesi on vailla pohjaa.
Teosmyynnistä tulleita voittoja? Ne ovat sitä millä taiteilija saa palkkansa, jos kauppa käy.
Liiketoiminnan voitot ja palkka on edelleenkin kaksi täysin eri asiaa. Jos joku palkkaa taiteilijan ja tekee hänen kanssaan työsopimuksen, vain silloin voidaan puhua taitelijan palkasta. Silloin taiteilija on ilman muuta oikeutettu sopimuksessa määriteltyyn korvaukseen. Liiketoiminnan voittojen suhteen taasen on oikeutettu vain ja ainoastaan siihen, minkä vallitsevien lakien puitteissa onnistuu myymään.
Kiellätkö sinä joltakulta oikeuden myydä omaa teostaan omilla ehdoillaan?
En minä, mutta laki asettaa ne puitteet missä kyseisiä ehtoja tarvitsee noudattaa. Vaikka myydyn teoksen kanteen olisi kirjoitettu "Kopiointi yksityiseen käyttöön kielletty", on se silti lain mukaan sallittu. Samaan tapaan kun laissa tullaan sanomaan että epäkaupallinen jakaminen sallittu, ei sitäkään voi enää myyjä omilla ehdoillaan estää.
Sinähän tässä jankkaat
itsestään selvää oikeutta vastaan. Liekö hinku päästä ilmaiseksi toisen työhön kiinni. Sekö on mielestäsi yhteistä etua?
Tuo listasi puuttuvista oikeuksistasi on surkuhupaisa. Sinähän puolustelet pakkovaltaa, siis toisten oikeutta hallita sinua ja ottaa sinulta sen mitä haluavat, siis valtiovall